Ilmastopolitiikka

Hallituksen energiaverouudistuksessa on paljon kritisoimisen arvoista: palmuöljylle esitetään perusteetonta verohelpotusta, maakaasun kannattavuus liikenteessä heikkenee reilusti, voimalaitoksissa maakaasua uhkaa korvautua kivihiilellä polttoaineiden suhteellisten verotasojen muuttuessa, turpeelle palautetaan vero, mutta sen taso on kymmenesosa muista fossiilisista polttoaineista. Tästä huolimatta fossiilisten polttoaineiden verojen korottaminen on tärkeä ja rohkea linjaus hallitukselta.

Opposition reaktio on kuitenkin ollut vähemmän vaikuttava. SDP:n vaatimus tulonjakovaikutusten “selvittämisestä” kuulostaa jarruttelutaktiikalta. Nyt Vasemmistoliitto yrittää savupiipun puolelta ohi ja sanoo suoraan vastustavansa veronkorotuksia. Esimerkiksi turpeen verovapauden kannattaminen on outo linjaus imagoaan ympäristömyönteisempään suuntaan uudistaneelta puolueelta. Perussuomalaiset profiloitui jo aikaisemmin nimittämällä vaalikoneistoonsa ympäristönsuojeluun hysteerisen vihamielisesti suhtautuvan Matti Putkosen.

On täysin selvää, että energiaverojen korotus muuttaa tulonjakoa suurituloisempien hyväksi, jollei sitä mitenkään kompensoida: energian osuus on suurempi pienituloisten kuin suurituloisten menoissa. Olennaista on kuitenkin vero- ja tulonsiirtojärjestelmän kokonaisuus, ei yksittäinen vero. Vasemmistolta on täysin perusteltua vaatia energiaverojen korotuksen kompensoimista esimerkiksi perustulon tai tuloverotuksen progression kiristämisen avulla. Turpeen verovapauden kannattaminen Vasemmistoliiton ja persujen tyyliin tai energiaverouudistuksen kutsuminen “mustaksi” Jutta Urpilaisen suulla ei kuitenkaan auta pienituloisten asiaa, vaan luo ilmastonsuojelun vastaista mielialaa.

Poliittiselta vasemmalta on kuultu myös positiivisia äänenpainoja: SDP kritisoi turpeen erityiskohtelua ja vasemmisto vaati ydinvoimaa verolle. Toivottavasti vasemmistoliitto ja demarit keskittyvät jatkossa enemmän hallituksen kirittämiseen kunnianhimoisempaan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ympäristöpolitiikkaan – uskon, että muu on suomalaisten työntekijöiden aliarviointia.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Viimeisten muutaman päivän ajan eduskunnan on vallannut suuri huoli ilmastonmuutoksesta, niin suuri, että ydinjätteen ja ydinvoiman riskit on vaan pakko hyväksyä. Tokihan eduskunnassa sitten on niin, että ydinvoiman puolesta äänestävät haluavat myös päästövähennyksiä?

Laaja järjestökoalitio on kampanjoinut parin vuoden ajan kansanedustajien suuntaan, jotta Suomi saataisiin sitoutumaan kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästöjen vähentämiseksi. Kampanjan sivuilla on lista nopeita ja sitovia päästövähennyksiä tukevista kansanedustajista. Sitä voi verrata eduskunnan tämänpäiväisen ydinvoimaäänestyksen tuloksiin.

Ydinvoimaa vastaan äänestäneistä päästövähennyksiä kannattaa 43 edustajaa, eli 66 %. Yhden tai kahden ydinvoimalan puolesta äänestäneistä päästövähennyksiin on valmiita sitoutumaan 12 edustajaa eli 9 %. Kahden ydinreaktorin kannattajista päästövähennyksiä tahtoo ihan oikeasti 6 kappaletta, eli 5 prosenttia.

En tiedä kumpi minua kuvottaa enemmän, eduskunnan tämänpäiväinen päätös vai se, miten valheellisilla argumenteilla sitä perusteltiin.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Euroopan komission alustavan arvion mukaan EU:n 20 % päästövähennystavoitteen hintalappu on kutistunut laman myötä lähes kolmanneksella alkuperäisestä. Samalla rahalla saataisiin nyt siis huomattavasti enemmän päästövähennyksiä, vaikka EU:n talous lähtisi nopeaan kasvuun. Tavoitteen nostaminen 30 prosenttiin vastaisi lisäkustannuksiltaan alle tuhannesosaa EU:n BKT:sta, verrattuna 20 % tavoitteen alkuperäiseen hintaan.

Ulkopoliittinen instituutti on siteerannut komissiotakin optimistisempia lukuja, joiden mukaan 30 % tavoitteen saavuttaminen olisi nyt halvempaa kuin mitä 20 % tavoitteen hinnaksi arvioitiin vuonna 2008, jolloin siitä sovittiin.

UPI:n arvion mukaan EU:n tavoitteen nostaminen 30 prosenttiin pitäisikin olla EU:n intresseissä – tuli kansainvälistä sitovaa ilmastosopimusta tänä vuonna tai ei. Samaa mieltä ovat monet Euroopan maat, mm. Saksa, Tanska, Ruotsi, Hollanti ja Slovenia. Arvio saa tukea myös kaksivuotisen SERPEC-hankkeen tuloksista, joiden mukaan 30 % päästövähennysten hyödyt neutralisoivat kustannukset.

Suomi on kuitenkin perinteiseen tapaansa liittoutunut EU:n peränpitäjien, kuten Puolan ja Italian kanssa vastustamaan tavoitteen nostamista. Näin siitä huolimatta, että samaan aikaan kotirintamalla Pekkarinen, Vanhanen ja Katainen perustelevat kahden uuden ydinvoimalan tarvetta sillä, että Suomi ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. Nyt näet tarvitaan kaksi uutta ydinvoimalaa sulkemaan ne samat hiililauhdelaitokset, jotka jo Olkiluoto 3:n piti sulkea.

No mutta, tottahan Kokoomus ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. Laitetaan vaan me tavalliset kansalaiset kantta kattilan päälle, kun keitetään perunoita, niin sillähän tämä hoituu. Ei siinä mitään valtion toimia ja ikäviä rajoituksia tarvita.

Kaisa

P.S. Financial Timesin uutisoimat komission arviot ovat vasta epävirallisia. Komission on määrä julkaista raporttinsa 30 prosenttiin siirtymisen kustannuksista ja hyödyistä sekä vertailtavuudesta muiden maiden tavoitteisiin toukokuun lopussa.

Päivitetty 28.04 klo 17.07.

Share on Facebook

Jyväskylä Innovation Oy:n seminaarissa biokaasusta liikenteessä keskusteltiin tänään biokaasun hyvinkin kiinnostavasta potentiaalista. Biokaasua saadaan jäteraaka-aineista ja samalla voidaan ottaa talteen ravinteita maatalouden käyttöön.

Jäteperäisen biokaasun hiilidioksiditase on erinomainen useimpiin muihin biopolttoaineisiin verrattuna. Lisäksi teknologia on jo käytössä ja olemassa.

Biokaasualalla ollaankin näreissään siitä, että hallitus kaavailee polttoaineverouudistuksessa veron nostoa biokaasulle. Sen sijaan esimerkiksi palmuöljypohjaista biodieseliä aiotaan kohdella hyvin lempeästi, vaikka sen päästöjen on osoitettu olevan jopa fossiilisia polttoaineita pahemmat.

Tämä on erityisen nurinkurista, koska polttoaineverouudistuksen idea on nimenomaan kasvihuonekaasuja vähentävien polttoaineiden tukeminen. Onko kyse siitä, että Jyrki Kataisen korviin yltää helpommin valtionyhtiö Neste Oilin kuin maaseudun pientuottajien sanoma?

Keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto totesi seminaarissa, että “keskustelua hallitsee yksi asia kerrallaan, ja nyt se on kolme ydinvoimalaa. Muita energiaratkaisuja ei mietitä”.

Ehkä kuitenkin kannattaisi – jos polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöt arvioitaisiin kattavasti, hyötyjiä olisivat kotimaiset, jäteperäiset biopolttoaineet, joiden tuotanto toisi rutkasti hallituksen toivomia työpaikkoja, vieläpä harvaan asutuille seuduille. Herätkää, hallitus!

-Sini

Share on Facebook

Kiinan tärkein poliittinen tapahtuma, kansankongressi, alkoi tällä viikolla. Yksi kuumimmista aiheista on vähähiilinen kehitys. Neuvoa-antavan poliittisen kongressin ehdotuksista joka kymmenes koskee ilmastopäästöjen hillintää. Ympäristönsuojelun kakkosministeri on ehdottanut uusia ympäristöveroja, mukaanluettuna hiiliveroa. Greenpeace tukee tunnetun ekonomin tekemää ehdotusta hiiliverosta ja on puolustanut sitä tiedotusvälineissä.

Tärkeimmät perusteet hiiliverolle Kiinassa ovat talouden ja energiantuotannon ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan sekä uhka Yhdysvaltojen asettamasta hiilitullista kiinalaisille tuotteille.

Greenpeace on aiemmin myötävaikuttanut mm. uusiutuvan energian tukijärjestelmän luomiseen Kiinaan. Järjestelmän ansiosta Kiinaan asennettiin viime vuonna 13 000 MW tuulivoimaa – määrä, joka vastaa Tanskan koko sähkökulutusta.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Osallistuin aamulla Alexander Stubbin perustaman brändivaltuuskunnan ympäristöä käsitelleeseen työpajaan. (Valitettavasti ministeri itse ei ollut paikalla, joten en päässyt jakamaan vinkkejä talvipyöräilystä.) Kun aikanaan luin markkinointia, niin oppikirjat aina korostivat, että pääasia on hyvä tuote, ei huonon tuotteen myyminen hyvillä mainoksilla. Työpaja keskittyikin siihen, miten Suomesta saataisiin ympäristönsuojelun edelläkävijä enemmän kuin siihen, miten huono ympäristöpolitiikka kuorrutetaan brändityöllä.

Listasin alla olevaan taulukkoon joitain Suomen brändiin ympäristöasioissa vaikuttavia plussia ja miinuksia ja sitä, miten ko. asioita voisi parantaa (kuva suurenee klikkaamalla). Ajattelin laittaa valtuuskunnalle tältä pohjalta viestiä. Ideat ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Helsingin Energia on valmistellut kehitysohjelman “Kohti hiilineutraalia tulevaisuutta”. Suomalaisen demokratian periaatteiden mukaisesti ohjelma on toistaiseksi vielä salainen, koska siitä ei ole ehditty tehdä päätöstä. Julkisuuteen tulleet tiedot ovat kuitenkin erittäin positiivisia: tavoitteena on uusiutuvan energian 40 % osuus vuonna 2030 ja hiilidioksidineutraali energiantuotanto vuonna 2050.

Helsingin Energia kuitenkin valittaa tänään julkisuudessa, että päästöjen vähentäminen tulee kalliiksi: yrityksen kannattavuus voisi “romahtaa”. Tässä ovat vanhan maailman numeronikkarit olleet töissä: kustannusarvioissa on tainnut jäädä ilmastonmuutoksen torjuminen huomiotta. Kivihiilessä kiinni roikkuminen on tulevaisuudessa yritykselle valtava kustannuserä ja taloudellinen riski, ja esitetyt keinot siitä eroon pääsemiseksi ovat varmasti tosimaailmassa kannattavia, kenties hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia lukuunottamatta.

Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt vuonna 2008 olivat noin 3,3 miljoonaa tonnia. (Lukua ei ihme kyllä löydy yrityksen verkkosivuilta tai raporteista, mutta vuosikertomuksen tietojen pohjalta sen voi laskea.) Vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin päästöoikeuden hinta noussee nykyisestä alle 15 eurosta tonnilta jonnekin 70 euron toiselle puolelle. Nykyisellä energian tuotantorakenteella ja hinnoilla hiilidioksidin hinnan nousu 50 euroon johtaisi jo kannattavuuden puolittumiseen ja 90 euroa veisi voitot nollaan. Hiilidioksidin oikea hinta olisi tietysti vähintään yhdestä CO2-tonnista aiheutuva taloudellinen vahinko, jonka arvioidaan olevan noin 200 euroa. Tällä hinnalla Helsingin Energia tekisi jo 350 miljoonaa euroa tappiota ja kunnallisveron veroäyriä pitäisi korottaa 5 prosenttiyksiköllä…

Toinen asia, johon toivoisi Helsingin energiapolitiikassa kiinnitettävän enemmän huomiota, on energiatehokkuus, erityisesti vanhojen rakennusten energiaparannukset. Lämmön talteenoton parantaminen, ikkunoiden ja ovien vaihto tai kunnostus, lisäeristäminen sekä lämmintä käyttövettä säästäviin laitteisiin siirtyminen ovat varmasti kannattavampia kuin viimeisten hiilidioksiditonnien kurominen pois tuotantopäässä.

Positiivista, vaikkei toki yllättävää, sen sijaan oli, että ydinenergian käyttö kaupungin lämmittämiseen todettiin liian kalliiksi verrattuna ylläkuvattuihin ratkaisuihin.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Ideahan on mitä mainioin: Ujuttaudutaan kuningattaren juhlaillalliselle matkalla olevien autojen sekaan, noustaan juhlatamineissa autosta ja kuningattaren kättelyn sijaan leväytetään telkkarikameroiden edessä auki banderollit, jotka jälleen kerran julistavat, että (kuningattaren pippaloihin osallistuvat) poliitikot puhua pajattavat, kun taas Todelliset Johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin.

Lopputulos oli kuitenkin lievä pettymys. Viesti kyllä tuli selväksi, mutta samaan aikaan viranomaisten huomio kiinnittyi siihen, kuinka aktivistit olivat päässeet linnan kutsuille. Kolme aktivistia pidätettiin saman tien ja neljäs parin päivän kuluttua, ja laitettiin lusimaan kolmeksi viikoksi ilman oikeudenkäyntiä. Vetoomuksista ei ole ollut apua; tätä kirjoittaessani aktivistit ovat olleet vangittuina kaksi viikkoa, ja ennalta ilmoitettuun määräaikaan on vielä viikko aikaa. He eivät päässeet viettämään joulua eivätkä tule pääsemään uuden vuoden viettoonkaan. Samaan aikaan todelliset (ilmasto)kriminaalit eli Kööpenhaminan hänta koipien välissä jättäneet valtioiden päämiehet (ja -naiset) vetävät läskiä, kinkkua ja lonkkaa lomanviettopaikoissaan.

Jälleen tänään joukko solidaarisia ilmastoaktivisteja ja Greenpeacen kannattajia kokoontui Kööpenhaminan keskustaan pitämään soihtumielenosotusta lumesta kuorituneilla mustanpuhuvilla kaduilla. Ympäri maailmaa kannattajat ovat myös ottaneet yhteyttä Tanskan suurlähetystöihin ja vaatineet aktivistien vapauttamista – Suomen Tanskan suurlähetystön yhteystiedot löytyvät täältä. Ja lippulaivamme Rainbow Warrior pysyy Kööpenhaminassa, kunnes tämä oikeusfarssi on saatu loppuun.

Satu Pitkänen

Share on Facebook

Aktivistina Kööpenhaminassa. (Kuva: Lev Litvinov)

Greenpeacella oli Kööpenhaminan ilmastokokouksessa suuri joukko vapaaehtoisia. Ohessa yhden heistä, Leena Kontisen, kirjoitus kokemuksistaan.

Viikko sitten lauantaina Kööpenhaminan kadut täyttyivät iloisista ihmisjoukoista ja vahvasta vaatimuksesta laillisesti sitovan, oikeudenmukaisen ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen puolesta – ja toivosta sen saavuttamiseksi. Nyt en enää ole siellä, mutta saatoin uutisten ym. kommenttien kautta kuulla kuinka maailman niin sanottujen johtajien välinpitämättömyyden kylmä tuuli puhalsi nuo kadut tyhjiksi toivosta.

Uskomaton lopputulos, ei mikään sopimus vaan löyhä julistus; paperilappunen, jonka ohikulkija olisi voinut hetkessä kyhätä ja unohtaa saman tien. Käsittämätöntä, koska kyseessä on ihmiskunnan vakavin haaste.

Toivo oli hetkeksi pois pyyhitty, mutta kokonaan siitä emme voi luopua. En usko, että ihmiset alistuvat päätökseen olla tekemättä mitään ratkaisevaa ilmastokatastrofin estämiseksi. Sanottaisiin vain, että, ahaa, voi harmi, noin päättivät sitten, että antaa planeetan tuhoutua, mitäs tässä sitten, ok… Ei varmasti niin vaan tuo vahva vaatimus, joka kohosi viime viikon lauantaina niin korkealla Kööpenhaminan taivaalla ja kaikkialla muuallakin maailmassa, kuin Greenpeacen lumiukko-ilmapallo, se vain eilen hetkeksi tyhjeni, veti henkeä kohotakseen heti taas yhä korkeammalle.

Vapaaehtoisia muistoja

Olin Kööpenhaminassa Greenpeacen vapaaehtoisena, koska  ilmastonmuutos on aikamme kohtalokkain ongelma ja haluan tehdä kaikkeni, ettemme, me ja planeettamme, joudu ilmastokatastrofin uhriksi. Meitä oli kai enimmillään n. 200 vapaaehtoista, aktivistia ja työntekijää majoittuneena keskustan ulkopuolella satama-alueella suuressa Halvandetin varastorakennuksessa. Eri-ikäiset, erilaiset ihmiset, naiset ja miehet, eri puolilta maailmaa – Suomesta suhteellisen suuri joukko, n. 30 – olivat tulleet auttamaan ja olleet valmiit asumaan vaatimattomissa oloissa, nukkumaan betonilattialla suuressa tilassa vieri vieressä makuupusseissa, tinkimään mukavuudesta ja yksityisyydestä ja tekemään vapaaehtoistyötä tämän tärkeän asian puolesta. Monet olivat uhranneet lomistaan, jotkut jopa viikkoja.

Paljon ihmisiä yhdessä tiiviisti, mutta ihmeen hyvin kaikki sujui. Viihtyvyyttä paransi ja voimia antoi varmasti uskomattoman maukas, ylimaallisen hyvä vegaaniruoka, jonka kokkaajaa ei turhaan mainostettu Greenpeacen (tai jopa maailman) parhaaksi kokiksi. Kiitokset hänelle ja koko pienelle mutta suurenmoiselle keittiöhenkilökunnalle ja heitä auttaneille vapaaehtoisille! Muutoinkin järjestelyt vaikuttivat onnistuneilta; palotarkastaja oli kehunut majapaikkaamme ehdottomasti parhaimmaksi tarkastettuaan kymmeniä vastaavia majoituksia; tilamme olivat siistejä ja mukavia ja ihmiset näyttivät iloisilta ja tyytyväisiltä, sanoi hän.

Vapaaehtoistyössä oli erilaisia tehtäväryhmiä; bannereiden maalausta, siivousta, valvontaa, kuljetusta jne. Itse olin mukana Metro Coffee Bar – lobbausryhmässä. Aamuvarhaisella klo 6 jälkeen matkasimme Bella Centerin metroaseman edustalle aivan kokouspaikan vastapäätä tavoittamaan sinne saapuvia delegaatteja, “pikalobbaamaan” heitä vaatimustemme mukaisesta sopimuksesta ja tarjoamaan kahvia, kutsumaan valokuvanäyttelyyn Greenpeacen “World Rescue Centeriin” yms. Mielenkiintoista, mutta haasteellista työtä. Enimmäkseen kaikki kävi tietysti aika pikaisesti, mutta välillä käytiin pidempiäkin keskusteluja.

Turhautuneisuutta tuntui monissa delegaateissa, mutta eniten tietysti kehitysmaiden edustajissa. Yksi lobbaajistamme kertoi kuinka eräs kehitysmaan delegaateista heidän jutellessaan oli puhjennut itkemään, niin turhautunut neuvotteluihin hän oli. Ilahduttavaa taas oli kuulla monien kiittävän Greenpeacen tekevän tärkeää työtä, samoin parhaimmillaan tunne jonkinlaisen inhimillisen yhteyden syntymisestä ja yhteisymmärryksestä syvemmällä tasolla – nopea oivallus. Kaikkiaan tuo työ oli ainutlaatuinen mahdollisuus, sen lähemmäs kokouspaikkaa ja delegaatteja en olisi voinut päästä vaikuttamaan.

Oli ihmeellistä tavata lyhyessä ajassa niin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa historiallisessa tilanteessa. Greenpeacen keltainen kahvibaari-rishapolkupyörä ja me vapaaehtoiset keltaisine Greenpeace-takkeinemme ja kuumine kahveinemme toimme väriä ja lämpöä harmaaseen kylmyyteen. Uskon, että ystävällisyyttämme myös arvostettiin. Ja varmasti vaikutimme asioihin, jo pelkästään olemalla siellä muistuttamassa tärkeistä vaatimuksista. Kiitos kaikille tässä lobbauksessa mukana olleille, vaikkette tätä kieltä ymmärräkään; sanon siis suoraan:

Thank you all who were by Metro Coffee Bar lobbying!

Vapaaehtoisten päivät oli aikataulutettu tietyn rytmin mukaan toimivaksi. Illallisen jälkeen oli aina pääkoordinaattorin vetämä suunnittelukokous – thank you, Marcus – ja vielä lopuksi yhteenvetokatsaus päivän tärkeimmistä kokousuutisista – kiitos, Lauri!

Oman viikkoni kohokohtia olivat suuren mielenosoituksen (johon palaan vielä lopussa) ja lobbaamisen lisäksi mm. vierailu rantaamme ankkuroituneella legendaarisella Rainbow Warriorilla, espanjalaisen Maiten sydämellisesti opastama kierros laivan tekniikkaan, elämään, historiaan, myyttisiin ulottuvuuksiin ja Greenpeacen syntyyn ja syvempiin tasoihin – thank you, Maite.

Hienoa oli myös saada Greenpeacen uusi pääsihteeri Kumi Naidoo illallisvieraaksemme. Siellä hän odotti ruokajonomme loppupäässä valmiina ottamaan oman herkullisen annoksensa – myöhemmässä puheessaan meille hän kertoi neuvotelleensa  aiemmin iltapäivällä pari tuntia Al Goren kanssa toivoen vaikuttavansa USA:n päätöksiin. Harva pääsihteeri ehkä jonottaisi vastaavasti tärkeilemättä. Kannustusta, uskoa ja toivoa loppuun asti.

- Puheessa hän vitsaili politiikkojen kärsivän usein yhdestä terveysongelmasta, huonosta kuulosta, silloin emme vielä aivan tienneet miten vakavasta vaivasta oli kyse, nyt ainakin nuo johtajat ovat paljastuneet umpikuuroiksi…

Historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus

Pakko palata vielä lopuksi suureen mielenosoitukseen, joka 12.12. kokosi satatuhatta ihmistä, kaikenlaisia, kaiken ikäisiä kulkueeksi halki kaupungin. Se oli historiallinen tahdon ja tarpeen ilmaus. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman hieno, ennen kokematon.

Huippuhetkiä itselleni oli kaupungin keskustassa ja sen tuntumassa nähdä miten monet asukkaatkin ikään kuin osallistuivat tapahtumaan tervehtien omista ikkunoistaan, joissa joissain oli julisteita: Toimi nyt yms. Esim. eräs vanhempi rouva seisoi ikkunansa ääressä heiluttaen kahta Tanskan pienoislippua. Uskomaton, liikuttava tunnelma: me kaikki olemme mukana tässä.

Kaduilta seuraavat ihmiset olivat myös jotenkin erilaisia kuin yleensä mielenilmauksissa – he eivät olleet vain sivustakatsojia vaan osallisia, ilman mitään suuria eleitä se vain välittyi heistä. Ja aina kun Greenpeacen mukaan kutsuma mahtava ruotsalainen sambaryhmä soitti elävää rytmiään, tunnelma kohosi entisestään, tiivistyi; monet tanssivat, kukaan ei voinut ainakaan olla hymyilemättä ja kaikki oli todella yhtä; energiaa, rytmiä, iloa, yhteisyyttä, jossa tuntui ikään kuin itse Maakin olisi ollut mukana – koko planeetta. Kaikki, koko tietoisuus, joka oli kohonnut uudelle tasolle. Eikä tämä ole nyyhkivää kliseekirjoitusta, vaan todella omakohtainen kokemus.

- Illan yhteenvedossa Euroopassa asuva kiinalainen kertoi kuinka kaksi Kiinasta tullutta greenpeacelaista olivat erityisen vaikuttuneita, koska tämä oli ensimmäinen kerta heidän elämässään, kun he voivat vapaasti ja julkisesti ilmaista mieltään rauhanomaisessa mielenosoituksessa.

Kiinalaisia ilmastoaktivisteja Kööpenhaminassa. (Kuva: Leena Kontinen)

Kirjoitin seuraavana päivänä: “Päivä oli pitkä, mutta kaiken vaivan arvoinen: historiallinen, uskomaton tarpeen ja tahdon ilmaus, jota (kukaan, edes poliitikko) ei voi sivuuttaa, sen on pakko näkyä tulevassa ilmastosopimuksessa. Se ikään kuin kirjoitettiin jo valmiiksi tietoisuudessa lauantaina; nyt se on vain saatava paperille: laillisesti sitova, kunnianhimoinen ja oikeudenmukainen ilmastosopimus. Teollisuusmaiden päästövähennysten on oltava v. 2020 40 % vuoteen 1990 verrattuna.

Jos ilmastotiede kertoo, että tämä on vain minimivaatimus, jotta mahdollisesti vältytään yli 2 asteen maapallon lämpötilan nousun arvaamattomilta katastrofaalisilta seurauksilta, niin miten voidaan edes neuvotella mistään vähemmästä?”

Vielä tällaista paperia ei saatu aikaan, mutta se ei ole meidän vikamme; teimme parhaamme, olisivatpa nk. poliittiset johtajamme tehneet edes puolet siitä… Työmme vain jatkuu siis, tervetuloa mukaan! Ja kiitos jo mukana olleille, yli järjestö- ym. rajojen!

Leena Kontinen
Greenpeacen vapaaehtoinen

Share on Facebook

Terveisiä kotimatkalta junasta. Kuten kaikki varmasti tietävät, ei tullut kunnianhimoista, oikeudenmukaista ja sitovaa ilmastosopimusta eikä edes päätöstä sellaisen neuvottelemisesta jollain aikataululla. Maailma toivoi ja odotti, että Yhdysvallat liittyisi ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Nyt se päätti lähinnä lähettää vastarintaliikkeelle lämpimiä vaatteita.

On anteeksiantamatonta ja käsittämätöntä, että valtioiden päämiehet eivät Kööpenhaminassa pystyneet parempaan kuin tyhjiin julistuksiin, vaikka ilmastonmuutos on ydinsodan ohella vakavin ihmiskuntaa kohtaava uhka. Ilmastonmuutos on jo nyt pahentanut vesipulaa ja nälänhätää sekä lisännyt sääkatastrofeja ja tauteja. Näistä vaikutuksista kärsii yli 300 miljoonaa ihmistä ja 300 000 kuolee joka vuosi niiden seurauksena.

Meille luvattiin 120 johtajaa, mutta maat lähettivätkin 120 pikkupoliitikkoa.

Kööpenhaminasta jäi kuitenkin käteen myös hyviä asioita:

• Akuutti tietoisuus siitä, että maiden, erityisesti teollisuusmaiden, päästövähennystavoitteet ovat täysin riittämättömät.
• Kehitysmaille tarjottavan ilmastorahoituksen sekä trooppisten metsien suojelun tunnistaminen ratkaisun välttämättömiksi osiksi.
• Selvä viesti Obamalle siitä, että tyhjät sanat ja retoriikka eivät riitä.
• Ilmastonmuutoksen nostaminen selvästi valtionpäämiestason kysymykseksi
• Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpien trooppisten maiden rohkaistuminen vaatimaan oikeuksiaan
• Ennen kaikkea: laajempi, päättäväisempi, voimakkaampi maailmanlaajuinen liike ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
• Ainoa syy, jonka vuoksi olen optimistinen, ovat ne kaikenikäiset ja -väriset ilmastoaktivistit, sekä intressiryhmät ay-liikkeestä kehitysjärjestöihin ja yrityksiin, jotka näin Kööpenhaminassa vaatimassa toimintaa. En malta odottaa nähdä, mitä me saamme aikaan ensi vuonna.

Kaikille päätöksentekijöille, jotka vielä haraavat vastaan, minulla on vain yksi asia sanottavana: Lakatkaa tuhlaamasta omaa ja meidän aikaamme. Te voitte ainoastaan nolata itsenne, me voimme ainoastaan voittaa.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Torstai-iltana Nora Christiansen pukeutui iltapukuun ja laittoi kauniin kampauksen lähteäkseen juhlaillalliselle, jonka Tanskan kuningatar Margareeta oli järjestänyt ilmastokokoukseen osallistuville johtajille . Päästyään Christianborgin linnaan Nora ja toinen Greenpeacen aktivisti Juan A Lopez de Uralde näyttivät viestinsä päättäjille: Poliitikot puhuvat, johtajat TOIMIVAT. Tämän jälkeen heidät poistettiin paikalta.

Tämän toiminnan johdosta Nora viettää joulun putkassa. Itse asiassa hän joutuu olemaan siellä kolme viikkoa, sillä hänen tekonsa luokiteltiin alustavasti erityisen raskauttavaksi, koska se tapahtui kuningattaren läheisyydessä. Tällaista on todellisuus 2000-luvun Tanskassa.

Noran lapset varmasti ymmärtävät, että äidin oli pakko toimia. Silläkin uhalla, että ei saa viettää joulua heidän kanssaan. Torstain gaalaillallisella aikaa viettäneet maailman johtajat sitä vastoin eivät toimineet Kööpenhaminassa. Ilmastokokouksesta jäi käteen vain tyhjiä sanoja ilman sitovia lupauksia. Kyllä tässä pitäisi aivan muiden ihmisten olla syytettynä rikollisesta toiminnasta, kuin maapallon ja lastensa tulevaisuudesta huolissaan olevien aktiivisten ihmisten.

Kööpenhaminassa järjestetään lauantai-iltana mielenosoitus aktivistien tukemiseksi. Myös työ sitovan ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi jatkuu, vaikka Kööpenhaminan kokous on päättynyt. Toimi sinäkin, jotta vältämme ilmastokatastrofin.

Kuvia Kööpenhaminasta ilmastokokouksen ajalta.

Maija Suomela

Share on Facebook

Guardianin otsikko kertoo kaiken: “Obama ulos ilmastoneuvotteluista hintelän sopimuksen kanssa ja ruhjottuna”. Presidentti Obama tavoitteli Kööpenhaminassa messiaan roolia neuvottelemalla sisällyksettömän julistuksen Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan välille. Tällä kertaa presidentin puheenlahjat eivät riittäneet peittämään sitä, että mies tuli Kööpenhaminaan taskut tyhjinä: nopeasti teollistuville maille ei ollut mitään tarjottavaa eikä vastalahjojakaan siten herunut. 3 prosentin päästövähennyksellä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta ei olisi pitänyt päästä tullista läpi.

Obaman julistuksen lähtökohta on, että jokainen maa ilmoittaa ilmastosopimuksen sihteeristölle, paljonko haluaa vähentää päästöjään. Jos maiden hyvää hyvyyttään tekemät lupaukset eivät riitä ilmaston lämpenemisen merkittävään rajoittamiseen, niin sitä huonompi ilmastolle ja niille sadoille miljoonille ihmisille joiden selviytymistä ilmastonmuutos uhkaa.

Presidentti Obama, historiassa on hetkiä, jolloin ei kysytä, mikä on saavutettavissa helposti. Kuuhun ei mennä puoleenväliin, Natsi-Saksaa ei kukisteta melkein, mustille ei anneta äänioikeutta vain joka toisena vuonna. Poliitikot tekevät sen minkä viitsivät, johtajat tekevät sen mikä täytyy tehdä.

Sen verran vakuuttava Obaman ulostulo oli, että moni tiedotusväline ehti jo raportoida sen kokouksen lopputuloksena. Pahimmassa tapauksessa se jääkin lopputulokseksi. Karmaisevin viesti oli se, että EU hyväksyi sisäisten neuvottelujen jälkeen Obaman ehdotuksen. Ilmastojohtajaksi yrittänyt EU poimii muruja Obaman pöydältä. Onneksi Tuvalu, Venezuela, Bolivia, Nicaragua ja Kuuba ovat tähän mennessä ehtineet estää julistuksen hyväksymisen kokouksen lopputulokseksi.

Tällä hetkellä paras mahdollinen lopputulos Kööpenhaminasta vaikuttaisi olevan se, että teollisuusmaat vahvistavat 25-40 % päästövähennystarpeen vuoteen 2020 mennessä sekä päättävät viedä neuvottelut päätökseen ensi kesäkuun loppuun mennessä. Huonoin olisi Obaman vähintään 3 asteen lämpötilannousuun johtava julistus.

En tiedä kuinka käy ja 25 tuntia valvottuani menen hetkeksi nukkumaan. Mutta kaikesta huolimatta olen optimistinen: Ilmastonmuutoksen torjumista vaatimaan on jo nyt syntynyt ennennäkemättömän laaja ja energinen liike. Haavoittuvat maat ovat heränneet vaatimaan oikeutta selvitymiseen ja tulevaisuuteen, eivätkä tunnu enää tyytyvän almuihin. Kuten yksi intialainen tyttö totesi tänä yönä Bella Centerin edessä: “If we stick together, how can we not win?”

Share on Facebook

Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähestyessä loppuaan ovat myös valtionpäämiehet saapuneet paikalle. Heillä on vielä mahdollisuutensa osoittaa selkärankaa ja muotoilla sopimus, joka velvoittaa erityisesti teollisuusmaat kantamaan vastuunsa.

Torstai-iltana Tanskan kuningatar Margarethe oli kutsunut johtajat gaalaillalliselle luokseen Christiansborgin linnaan. Paikalle saapui myös juhlava pari tarkemmin määrittelemättömästä valtiosta, joka huomautti, että poliitikot ne vain puhuvat, mutta todelliset johtajat ryhtyvät sanoista tekoihin. Viesti levisi myös Tanskan television suoran lähetyksen kautta.

Päivitys: AFP:n raportti tapahtuneesta.
Koko tapahtuma valokuvatarinana tanskalaisessa Berlingske Tidende -lehdessä.

- Satu Pitkänen, Greenpeacen tiedottaja Kööpenhaminassa

Share on Facebook

YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön luottamuksellinen analyysi osoittaa, että maiden Kööpenhaminassa esittämät päästövähennystarjoukset eivät riittäisi edes rajoittamaan ilmaston lämpenemistä alle kolmen asteen. Kansainvälisen Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo kommentoi vuotanutta asiakirjaa näin:

“Tämä on tällä hetkellä maailman tärkein paperi. Se osoittaa, että Kööpenhaminassa pöydällä oleva ilmastosopu uhkaa koko ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksia. Kolmen asteen lämpötilannousu merkitsee tuhoa Afrikalle ja mahdollisesti romahdusta ekosysteemeille, joista miljardit ihmiset ovat riippuvaisia. Tämä asiakirja on savuava ase. Maailman johtajilla on yksi päivä aikaa koota itsensä, muuten heidät muistetaan johtajina, jotka tuomitsivat maailman kaaokseen.”

Kehitysmaiden esittämät sitoumukset osoittautuvat itse asiassa merkittävämmiksi kuin teollisuusmaiden, vaikka teollisuusmailla tulisi kaikkien hyväksymän periaatteen mukaisesti olla päävastuu päästövähennyksistä. Katseet kohdistuvat erityisesti USA:an, Eurooppaan Australiaan ja Kanadaan. Tällä hetkellä Kööpenhaminassa ei edes käydä neuvottelua siitä, miten tarvittaviin päästövähennyksiin päästään – maat ovat yksinkertaisesti ilmoittaneet luvut, joihin ovat valmiita. Presidenteillä ja pääministereillä ei ole huomenna tekosyitä: he tietävät, mitä ilmastokatastrofin torjuminen edellyttää: 40 % päästövähennyksiä teollisuusmailta ja porsaanreikien tukkimista. Vähempään emme saa tyytyä.

Share on Facebook

Kun presidentti Kennedy ilmoitti, että amerikkalainen kävelee kuun kamaralla, teknologiaa tuon tavoitteen saavuttamiseen ei ollut vielä olemassa. Ja silti, ei mennyt kuin vuosia kun amerikkalainen astui kuun kamaralle.

Missä on tuo poliittinen johtajuus nyt, kun pitäisi tavoitella maailman pelastamista ilmastokatastrofilta. Miksi teknologian puute on tekosyy laskea tavoitteidemme kunnianhimoa?

Tällaisin kysymyksin evästi Malediivien presidentti Mohamed Nasheed amerikkalaista kolleegaansa Barack Obamaa Kööpenhaminan kokoukseen.

Vetoavassa kirjeessään Obamalle Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo puolestaan muistuttaa Obamaa kampanjansa aikana usein lainaamistaan Martin Luther Kingin sanoista:”The fierce urgency of now.”

Kööpenhaminassa Obama voi astua noiden historian johtajien saappaisiin, tai sitten osoittautua vain suurten sanojen poliitikoksi.

Simo

Share on Facebook

Eilisessä EU:n maatalousneuvoston kokouksessa Suomen, Ruotsin ja Itävallan vastustus kaatoi tehokkaan laittoman puun myynnin kieltävän lain. Komission ehdottama ja Euroopan parlamentin parantama lakiehdotus olisi vihdoin voinut lopettaa EU:n roolin merkittävänä laittoman sademetsäpuun ostajana. Näin ei käy, kiitos paljolti Suomen maa- ja metsätalousministeriön.

Sirkka-Liisa Anttila ja ministeriönsä näyttävät olevan valmiita mihin tahansa tekoihin suomalaisten maa- ja metsätaloustuottajien suojaamiseksi vaikkapa sitten täysin kuvitteellisilta uhilta. Tällä kertaa kävi niin, että Suomi sai aikaan täydellisen vesityksen lakiin, joka olisi voinut merkittävästi vähentää sademetsien laitonta tuhoamista. Syynä se, ettei suomalaisille tuottajille vain aiheutuisi mitään vaivaa siitä, että joutuvat pyörittelemään hieman papereita todistaakseen tuotetun puun laillisuuden.

Suomen kanta ajoi neuvoston lykkäämään koko asetuksen etenemistä, vesittämään laillisuuden määritelmän ja lisäksi torjuttiin parlamentin ehdotus siitä, että laittoman puun myynti olisi varsinaisesti kielletty. Nyt asetus kehottaa tuottajia “huolellisuuteen”.

Tämän jälkeen ei ainakaan ole epäselvyyttä siitä, että Suomen maa- ja metsätalousministeriön mielestä on täysin hyväksyttävää että kauppamme pullistelevat uhanalaista, laittomasti ja pahimmillaan orjatyövoimalla hakattua sademetsäpuuta.

Täytyy toivoa, että Kööpenhaminassa järki vielä voittaa eikä Suomi vaikeuta itsekkäillä pyrkimyksillään ilmastosopimuksenkin aikaansaamista. Se on tarpeeksi hankalaa muutenkin.

-Sini

Share on Facebook

…eivät ehkä neuvottelijat mutta ainakin tavalliset kansalaiset. Kampanjaverkosto Avaaz teetti mielipidetiedustelun, johon haastateltiin 1000 yhdysvaltalaista.

61 % haluaa sopimuksen joka kääntää maailman päästöt laskuun vuoteen 2015 mennessä, 33 % vastustaa. Maailman päästöjen kääntäminen laskuun 6 vuodessa edellyttää teollisuusmailta 40 % päästövähennyksiä 2020 mennessä ja nopeasti teollistuvilta kehitysmailta mittavaa päästöjen kasvun suitsimista.

53 % haluaa laillisesti sitovan sopimuksen, 40 % vastustaa.

63 % on sitä mieltä, että öljy- ja hiiliteollisuudella on liikaa poliittista vaikutusvaltaa ja 11 % ajattelee, että sitä on liian vähän.

Toivottavasti tämä kannustaa Obamaa korottamaan säälittävän alhaista päästövähennystarjoustaan.

Share on Facebook

Christiansborgin linnan edustaa lähestyessämme eräs varttuneempi tanskalainen aktivisti huudahtaa ilahtuneena: “Tämähän on ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina!” Hänen mukaansa massamielenosoitukset olivat 70-luvulla Kööpenhaminassa tavallisia, ja “hallituskin saatiin kumoon joka toinen vuosi”.

Kaikki kynnelle kykenevät vaikuttavat olevan liikkeellä kohti ilmastomielenosoituksen aloittavaa hengennostatustilaisuutta. Puhujien joukossa on mm. laulaja Angélique Kidjo, malli Helena Christensen ja Greenpeacen uusi kansainvälinen pomo, Kumi Naidoo. Ilmastojuhla on valmis alkamaan. Sambaryhmät soittavat, värikkäitä asuja näkyy laidasta laitaan – onpa mukana joulupukkikin!

Media on jaksanut herkutella Kööpenhaminan ilmastokokousta uhkaavilla väkivaltaisuuksilla. Tätä joukkoa katsoessa voi vain ihmetellä miksi. Kaikkialla näkyy iloisia kasvoja, ja osallistujat ovat ottaneet mukaan myös lapsiaan. Toki tälläkin kertaa mukaan on sitten mahtunut muutama mätämuna, joka yrittää pilata sataan tuhanteen (!) paisuneen joukon iloisen ja väkivallattoman mielenosoituksen. Valitettavasti tiedotusvälineistä saattaa välittyä hieman erilainen kuva, sillä väkivalta myy. Niinpä muutamien satojen mellastus uhkaa jättää varjoonsa sen faktan, että ilmaston suojelusta on todellisuudessa tullut massaliike, joka panee liikkeelle yhden päivän aikana vähintään satoja tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Esimerkiksi Australiassa vastaavaan “Global Day of Actioniin” osallistui yli 50 000 ihmistä.

Ja mitä me vaadimme? “Yes we can… yes we must… yes we will deliver a fair, efficient and legally binding treaty to protect the future of our children and grandchildren. The time is here. We have to change the policy. And if we cannot change the policy we have to change the politicians who made it.”

Satu Pitkänen, Greenpeacen tiedottaja Kööpenhaminassa

Share on Facebook

Taisi pääministeri Matti Vanhaselta mennä EU-illallisella omenamehu väärään kurkkuun, kun hän kuuli Ranskan presidentin Sarkozyn aikovan tuoda metsien hiilinielusäännöt illalliskeskusteluun. Vanhanen haistoi, että tästä taitaa tullakin Suomelle kallis illallinen ja pisti Maikkarin uutisten mukaan sanan kiertämään, ettei Suomi tätä hyväksy. Ja sana taisi tehota tällä kertaa, sillä EU:n huippukokouksen päätelmissä ei metsiin kajottu edes pitkällä tikulla.

Vanhasen torjuntavoitto ei kuitenkaan taida luvata hyvää ilmastolle. Ranskan aikeena oli tuoda EU-huippukokoukseen ehdotuksensa, jossa metsien hiilinieluja verrattaisiin kuten muitakin päästöjä vuoteen 1990. Ja Suomi vastustaa Ranskan esitystä, koska Suomi haluaa ensi vuosikymmenellä hakata metsiään huomattavasti vuotta 1990 enemmän ja tästä aiheutuu useiden miljoonien tonnien päästöt.

Näistä päästöistä Suomi ei halua ottaa vastuuta, vaan käy taisteluun vaikka kesken illallisen.

Lisäksi Suomi todennäköisesti pitää Ranskan ehdotusta epäoikeudenmukaisena ja jopa tahdittomana. Mikäs se on ranskalaisten ehdotellessa, kun maassa kasvaa vain nuorta metsää josta ei ole vielä vuosikymmeniin hakattavaksi, arvelee suomalainen metsänhoitaja.

Vaan kuinka tahdikas on Suomen oma hakkuutoive?

Suomi perustelee aiempaa suurempia hakkuita 2010-luvulla sillä, että suuri osa metsiemme puustosta tulee juuri silloin hakkuukypsäksi. Ja kun hakkuita halutaan jatkaa entiseen intensiiviseen tapaan, kaikki tuo “kypsä puu” hakataan metsästä pois. Tämä on Suomen kansallisen metsäohjelman tavoite. Sen mukaisesti Suomi ennustaa hakkuiden nousevan noin 70 miljoonaan kuutioon, vaikka Metsäntutkimuslaitoksen arviot kotimaisen puun käytöstä vuodelle 2020 ovat vain 46 miljoonaa kuutiota.

Voikin kysyä kuinka todelliseen uhkakuvaan ennakoidut lisälaskut Suomelle metsien hiilinieluista oikein perustuvat?

Onko taustalla vain toivekuva nykyisenkaltaisten hakkuiden jatkumisesta, joka ei vastaa metsäteollisuuden käynnissä olevaa väistämätöntä rakennemuutosta?

Vai onko Suomellakin halu ennustaa ylisuuria hakkuita, jonka jälkeen pienemmistä hakkuista voisi saada ilmastosopimuksessa hyvitystä?

Tällaiset teollisuusmaiden ylisuuriin hakkuuennusteisiin perustuvat laskentasäännöt nimittäin uhkaavat Kööpenhaminassa tehdä ilmastosopimukseen porsaanreiän, joka vastaa suuruudeltaan Kioton pöytäkirjan nykyisiä tavoitteita.

Teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista voitaisiin siis samantien vähentää viisi prosenttiyksikköä.

Tämän porsaanreiän tukkimiseksi Greenpeace vaatii Suomea tukemaan historialliseen vertailutasoon perustuvia laskentasääntöjä ja vastustamaan ennusteisiin perustuvia. Kritiikkiä esittää myös WWF:n Maija Kaukonen blogikirjoituksessaan. Nyt maailmanlaajuinen kestävä metsien hiilinielujen varjeleminen uhkaa hautautua Suomen kansallisen metsäohjelman hakkuutavoitteen alle.

Laita Matti vaihteeksi sana kiertämään: Suomi hyväksyy!

Simo Kyllönen

Share on Facebook

Meidän Truls (mutta kuka on tuo mies taka-alalla?)

Greenpeacen toimistot ympäri maailmaa kampanjoivat nyt täydellä teholla niin kulissien takana kuin niiden edessäkin, jotta Kööpenhaminasta ei tule synonyymiä epäonnistumiselle.

Ilmastokokouksesta tuleva informaatio- ja kuvavirta on valtava, mutta joskus esiin nousee  yksi ainoa kuva, joka tiivistää aika paljon. Yllä on Oslon toimistomme pomo Truls Gulowsen, joka hankkiutui Nobelin rauhanpalkinnon jakotilaisuuteen varmistaakseen etteivät ilmastoviesti ja Kööpenhaminassa meneillään oleva kokous unohtuisi seremonioiden keskellä. Trulsin tempauksesta voi lukea norjalaislehti Dagbladetista (Google käännös englanniksi).

Virpi

Share on Facebook

Mitäpä Suomen kaltainen pieni ajopuu voisi saada aikaan Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa, joissa Kiina ja USA jyräävät? Vaikkapa keksiä luovan tavan laskea, tai siis jättää laskematta, metsäsektorin ilmastovaikutusta. Suomi ajaa yhdessä kahden muun pienen maan, Ruotsin ja Itävällan, kanssa EU:ssa laskentatapaa, joka löyhentäisi teollisuusmaiden päästövähennystavoitteita useilla prosenttiyksiköillä. Eli jos teollisuusmaat sitoutuvat esim. vain 25 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä (mikä olisi jo sinällään erittäin huono uutinen), niin Suomen ajaman mallin ansiosta niiden täytyisikin vähentää ilmakehään päätyvien kasvihuonekaasujen määrää vain n. 20 prosentilla.

Porsaanreiän vuoksi tapahtuva teollisuusmaiden päästöjen lisäys vastaisi noin 10 kertaa Suomen ilmastopäästöjä. EU:n kannasta päästölaskentaan päätetään todennäköisimmin huomenna.

Ranska ilmoitti onneksi tänään, että se ei hyväksy “luovaa” laskentamenetelmää. Ranska tuntuu muutenkin löytäneen vähän selkärankaa. Esim. maan ympäristöministeri vaivautui paikalle Kööpenhaminan kokouksen avaukseen ja ilmoitti Ranskan olevan valmis 30 % päästövähennyksiin kotimaisin toimin sekä vaati pitkäaikaista sitoumusta kehitysmaiden päästövähennystoimien sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumisen rahoittamiseen. Monet teollisuusmaat tarjoavat ainoastaan muutaman vuoden “starttirahaa”, jolla ei pitkäjänteistä muutosta saataisi aikaiseksi.

Suomea huomattavasti ilahduttavamman esimerkin pienen maan vaikutusmahdollisuuksista tarjoaa Tuvalu, 10 000 asukkaan saarivaltio Tyynellä valtamerella. Saarivaltiot taistelevat täällä olemassaolostaan, sillä ilmastonmuutos pakottaa niiden asukkaita jo nyt lähtemään kodeistaan ja uhkaa pyyhkiä ne kokonaan pois maailmankartalta. Viralliset neuvottelut Kööpenhaminassa seisovat nyt toista päivää, koska Tuvalu vaatii avoimia neuvotteluja laillisesti sitovasta lopputuloksesta. Teollisuusmaat ja suuret kehitysmaat haluaisivat kokouksen lopputulokseksi poliittisen julistuksen, jolla ei olisi kansainvälisen sopimuksen asemaa. Pienen maan peräänantamattomuutta voi vain ihailla.

Siltä varalta, että Suomi haluaisi vaihteeksi ajaa ilmaston asiaa EU:n huippukokouksessa, tässä pari vinkkiä:

• EU:n päästövähennystavoitteen korottaminen nykyisestä 20 prosentista mieluiten ilmastotieteen edellyttämään 40 prosenttiin tai edes väliaskeleena 30 prosenttiin.
• Sitoutuminen riittävään ja pitkäjänteiseen rahoitukseen kehitysmaiden todennettaville ilmastotoimille: sademetsien pelastamiselle, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle sekä ilmastonmuutoksen tuhoihin varautumiselle.
• Metsien päästölaskennan perustaminen historialliseen vertailuvuoteen eikä ennusteilla tai laskentatavoilla kikkailuun

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

EU -johtajat kokoontuvat huomenna viilailemaan EU:n kantoja Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Avaaz -järjestö kehottaakin nyt EU -kansalaisia soittamaan omille johtajilleen, jotta he ajaisivat EU -huippukokouksessa vahvaa ilmastosopimusta. (Vinkki: sinä voit soittaa Matti Vanhaselle).

Aiheeseen liittyen lähetimme viime viikolla pääministeri Matti Vanhaselle kirjeen, jonka julkaisen ohessa.
Arvoisa pääministeri Matti Vanhanen,

Viikko ennen Kööpenhaminan ilmastokokouksen ratkaisua, joulukuun 10.-11. päivä, kokoonnutte muiden jäsenmaiden johtajien kanssa Brysseliin vuoden viimeiseen Euroopan unionin huippukokouksen. Kokous on EU-johtajien viimeinen mahdollisuus antaa vankka tukensa kunnianhimoiselle ja sitovalle ilmastosopimukselle Kööpenhaminassa.

Historia on valitettavasti täynnä esimerkkejä sivilisaatioista, jotka ovat tuhoutuneet lyhytnäköisen toimintansa vuoksi. Kun hollantilaiset saapuivat ensi kertaa Pääsiäissaarille vuonna 1722, he uskoivat löytävänsä alueen ilmastolle tyypillisen hedelmällisen saaren. Sen sijaan he löysivät vain kitukasvuista kasvillisuutta ja pöllyävää hiekkaa. Nykyään tiedämme, että syy tähän on Pääsiäissaaren asukkaiden kestämätön metsän hävitys ja maan käyttö. Saaren luonnonvarojen kestämätön käyttö johti myös ruokapulaan, jonka seurauksena suurin osa saaren asukkaista menehtyi.

Tulevien viikkojen ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa teillä nykymaailman johtajilla on tilaisuus estää globaalia yhteiskuntaamme kohtaamasta samanlaista kohtaloa. Kokouksella voidaan antaa vahva piristysruiske ilmastoystävälliselle kehitykselle, joka luo mahdollisuuksia myös suomalaiselle ilmasto-osaamiselle ja tukee vihreiden työpaikkojen syntymistä.
Greenpeace on tänä vuonna kertonut useaan otteeseen näkemyksiään ja suosituksiaan hallituksenne ministereille ja virkamiehille.

Tässä kirjeessä pyydämme tukeanne erityisesti neljään Kööpenhaminan onnistuneen lopputuloksen kannalta tärkeään asiaan:

• EU:n päästötavoitteen nostaminen. Vuonna 2007 EU hyväksyi nykyisen yksipuolisen 20 % päästövähennystavoitteen vuodelle 2020. Päästöoikeuksien ennakoitu hinta vuodelle 2020 on nykytiedoilla huomattavasti alhaisempi kuin vuonna 2007 arvioitiin eikä EU:n tavoitteen nostaminen näin ollen ole uhka eurooppalaiselle elinkeinoelämälle. Nostaminen toisi EU:n tavoitteen lähemmäksi ilmastotieteen vaatimuksia. Siksi Greenpeace vaatii Suomea tukemaan EU:n sitoutumista vähintään 30 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuonna 2020. EU:n ulkopuolelta hankittavilla päästövähennysyksiköillä tavoite voidaan nostaa 40 prosenttiin.

• Päästötavoitteisiin liittyvät porsaanreiät on tukittava. EU ratkaisee parhaillaan yhteistä kantaansa metsien hiilinielujen laskentatapaan. Löysät, ennusteisiin perustuvat laskentasäännöt voivat laskea sopimuksen tavoitetasoa jopa viidellä prosenttiyksiköllä. Suomen on tuettava yksinkertaista ja läpinäkyvää historialliseen vertailutasoon perustuvaa laskentasääntöä metsien hiilinieluille.

• EU:n on ilmaistava oikeudenmukainen rahoitusosuutensa selkeämmin. Kööpenhaminassa on sovittava ennakoitavasta pitkän aikavälin julkisesta rahoituksesta kehitysmaiden ilmastotoimien tukemiseen. EU:n oma rahoitusosuus tästä on tuotava selkeämmin esille. Suomen on tuettava trooppisen metsäkadon torjuntaa julkisella rahoituksella, ei Yhdysvaltojen toivomalla hiilimarkkinamekanismilla. Metsäkadon aiheuttamien päästöjen tuominen mukaan päästökauppaan vaarantaisi hiilimarkkinoiden ympäristötehokkuuden ja romahduttaisi päästöoikeuksien hinnan.

• EU:n on tuettava oikeudellisesti sitovan sopimuksen syntymistä Kööpenhaminassa. Sopimuksen tulee koostua laillisesti sitovista pöytäkirjoista YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) alaisuudessa. Mikäli näitä pöytäkirjoja ei voida saada valmiiksi Kööpenhaminassa, Greenpeace vaatii Suomelta vahvaa tukea pöytäkirjoihin perustuvalle lähestymistavalle, jossa Kööpenhaminassa sovitaan lopullisten pöytäkirjojen kaikista keskeisistä elementeistä, selkeästä mandaatista, työsuunnitelmasta sekä korkeitaan puolen vuoden aikataulusta lopullisten pöytäkirjojen laatimiseksi.

Kiitämme huomiostanne näihin tärkeisiin kysymyksiin. Greenpeace on valmis tapaamaan Teidät ja keskustelemaan kanssanne niistä edelleen Kööpenhaminassa.

Kunnioittavasti,
Simo Kyllönen
Ilmastovastaava
Greenpeace Nordic, Helsinki

Share on Facebook

Greenpeacen ensimmäinen viikko Kööpenhaminassa on lopuillaan ja historian merkittävimmän ilmastokokouksen alkuun on 22 tuntia. Obaman ja Intian pääministeri Singhin päätökset osallistua Kööpenhaminan neuvottelujen ratkaisevaan viimeiseen päivään varmistivat, että kaikki edellytykset oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen luomiseen ovat olemassa. Enää on yksi ongelma: sisältö puuttuu. Nyt EU:lta tarvitaan johtajuutta enemmän kuin koskaan ennen. EU:n tulee sitoutua 40 % päästövähennykseen vuoteen 2020 mennessä sekä riittävään ja ennustettavaan rahoitukseen kehitysmaiden todennettaville toimille päästöjen vähentämiseksi sekä ilmastonmuutoksen tuhoilta suojautumiseksi. Tämä on tehokkain tapa luoda painetta muille suurille talouksille, ennen kaikkea USA:lle – jos EU ei ilmaise valmiuttaan sitoutua ilmastonmuutoksen rajoittamiseen alle katastrofaalisen kahden celsiusasteen rajan, ei sitä tule tekemään kukaan muukaan.

Terveisiä vaan Paula Lehtomäelle ja Jyrki Kataiselle, joiden mielestä EU:n on paras istuksia kokoussalin nurkassa ja pitää ässät tiukasti hihassa. Toivon todella, että kannat muuttuvat ennen kuin historiallinen tilaisuus menee ohi.

Kuluneen viikon aikana Greenpeace on jo näkynyt ympäri kaupunkia: ilmastokampanjamme nuorisoverkosto Solar Generation on vallannut keskeisen Kongens Nytorv -aukion sekä herätellyt Yhdysvaltojen, Brasilian, Saksan ja Ranskan suurlähettiläitä ja saanut heidät lupaamaan toimittaa terveiset maansa päämiehelle. “I’m Sorry” -mainokset ovat olleet maailmanlaajuinen mediasensaatio. Greenpeacen alus Beluga on toivottanut Kööpenhaminaan saapujat tervetulleeksi 300 neliömetrin kokoisella lipulla, jonka teksti “Climate Change Stops Here” on luettavissa Kastrupiin saapuvista lentokoneista. Kuvia Greenpeacen toiminnasta Kööpenhaminassa

Itse majoitun noin sadan Greenpeacen vapaaehtoisen kanssa suurella rantaklubilla, jonka Greenpeace on vuokrannut majoitusta varten. Viikon aikana tänne on valmisteltu majoitustilat noin 300 vapaaehtoiselle, maalattu tuhansia kylttejä ja banderolleja, tarroitettu vielä suurempi määrä kahvikuppeja, joissa konferenssikeskukseen saapuville neuvottelijoille jaetaan kahvia. Ennen kaikkea on luotu puitteet sille, että satojen ihmisten ruokahuolto, liikkuminen, pyykinpesu ja muut tarpeet saadaan hoidettua konferenssin ja siihen liittyvän kuumeisen toiminnan aikana.

Minun tehtäviini kuuluu mm. päivittää vapaaehtoisia neuvottelujen tapahtumista pitämällä päivittäinen “uutiskatsaus”, järjestää uusille saapujille perehdytys kampanjaan sekä ottaa vastaan tiedotusvälineitä, jotka tulevat katsomaan Greenpeacen valmistautumista neuvotteluihin.

Greenpeacen rooli tässä ilmastokokouksessa on muistuttaa, että kokouksen menestymistä ei mitata poliittisten kädenpuristusten määrällä tai Obaman retorisilla saavutuksilla. Ainoa mittari on, luodaanko kokouksessa edellytykset niiden satojen miljoonien ihmisten ja satojen tuhansien eliölajien selviämiselle, joille ilmastonmuutos on elämän ja kuoleman kysymys. Tämä edellyttää kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa sopimusta.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Kööpenhaminan ilmastokokouksen kolkuttaessa jo ovea muistutimme vielä Suomessakin ilmastokokouksen tärkeydestä:

Keskiviikkona Greenpeacen vapaaehtoiset vaativat Eduskunnan portailla hallitusta tavoittelemaan Kööpenhaminassa laillisesti sitovaa ilmastosopimusta pelkän poliittisen sopimuksen sijaan.

Torstaina Greenpeace toimitti ympäristöministeri Paula Lehtomäelle hänen erityisavustajansa kautta kirjeen. Vapaaehtoiset vaativat ympäristöministeriä ajamaan aktiivisesti laillisesti sitovaa ilmastosopimusta, joten kirje sisälsi myös käsibanderollin ja pinssejä aloittelevalle ilmastoaktivistille. Pinsseissä tosin oli kaksi vaihtoehtoa, ja ympäristöministerin omasta aktiivisuudesta riippuu, kumman hän ansaitsee:

Miten on Paula, kumman pinssin koet omaksesi?

Topias Salonen

Share on Facebook

Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja Greenpeace alkaa näkyä kaupungissa. Lentokenttä on tapetoitu maailman johtajien anteeksipyytävillä kasvoilla.

Tänään varmistimme, etteivät koneet pääse edes kentälle ilman, että ainakin ikkunapaikoilla istuvat näkevät viestimme. Beluga II -laivan mastoon ripustettiin 20×15 -metrinen purje, jonka viesti “Stop Climate Change Here” näkyy kaikkiin Kastrupin kentälle laskeutuviin koneisiin.

Myös Arctic Sunrise -laivamme on saapunut Kööpenhaminan keskustaan, ja muun muassa siellä on maalattu banderolleja ja tehty muita valmisteluja kokousta varten. Tanskan televisio lähetti eilen live-kuvaa valmisteluista.

Tänään julkaistiin myös Greenpeacen ajatuksia siitä, mitä Kööpenhaminassa aikaansaatavan sopimuksen pitää vähintään pitää sisällään.  Sopimuksen pitää kuvata tarkat päästövähennystavoitteet – teollisuusmaille ryhmänä ainakin 40% 1990-tasosta 2020 mennessä ja 15-30% kehitysmaiden päästöjen kasvusta 2020 mennessä.

Lisäksi tarvitaan riittävä rahoitus kehitysmaille puhtaan teknologian kehittämiseen, trooppisten metsien suojeluun ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Metsäkato tropiikissa pitää saada loppumaan 2020 mennessä uuden metsärahaston avulla ja tärkeimmillä alueilla, kuten Amazoniassa, metsäkato pitää pysäyttää jo 2015.

Ja tärkeintä on, että sopimus on laillisesti sitova. Kööpenhaminaan ladattuja odotuksia ja valtion päämiesten läsnäoloa ei saa hukata siihen, että sovitaan vain poliittisesti sitovasta paperista.  Eikä siihen ole aikaakaan – valitettavasti tiedämme, että päästöt on saatava laskuun ja pian, jotta voitaisiin välttyä ilmastonmuutoksen katastrofaalisimmilta vaikutuksilta.

-Sini, Kööpenhamina

Share on Facebook

Ehkä maailman tärkeimmän kokouksen avaussanat ovat vajaan viikon päässä. Kun maailman johtajat saapuvat Kööpenhaminan lentoasemalle tervehtii heitä seinämainoksissa joukko tutunoloisia hahmoja…

Greenpeacen ja TckTckTck -koalition mainoskampanja levittäytyy myös ilmastoneuvottelijoiden käyttämien lentoyhtiöiden omiin lehtiin (niihin jotka löytyvät lentokoneiden selkänojien taskuista).

Christian Åslundin ottamat kuvat voit ladata korkearesoluutioisina  täältä.

Barack Obama -odotukset olivat korkealla, mutta onko Obamasta ilmastojohtajaksi?

Kanadan pääministeri Stephen Harper. Kanada on öljyhiekkaseikkailuineen vetänyt maansa ilmastonmuutoksen torjunnan pohjasakkiin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ajaako ilmaston vai oman autoteollisuuden etuja -kas siinä pulma.

Kööpenhaminassa tärkeässä roolissa on sademetsien suojelu, sillä ne sitovat paljon hiiltä. Mitä tekee Brasilian presidentti Lula, jonka maassa metsää kaatuu kuin heinää?

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ydinvoimamiehiä. Onhan maassa maailmanlaajuisia ydinvoimalasopimuksia kärkkyvä valtionyritys.

Britannian pääministeri Gordon Brown on halunnut profiloitua köyhien maiden puolestapuhujana. Miten näkyy puhe käytännön teoissa?

Virpi

Share on Facebook

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että tuulivoimalla ja biokaasulla tuotetulle sähkölle kaavailtu syöttötariffi on valtiovarainministeriön mukaan Suomen verolainsäädännön vastainen. Lain muuttaminen eduskunnassa taas onnistuisi ainoastaan perustuslain säätämisjärjestyksessä. Niinpä työryhmän hartaudella laatimaa syöttötariffiehdotusta ollaankin nyt hylkäämässä ja tuki uusiutuville kerättäisiin veroilla.

Eipä sillä suurta väliä pitäisi olla, miten tuki kerätään, kunhan se on riittävällä tasolla ja kohdistuu oikeaan paikkaan. Se, tässä päätöksessä kuitenkin ihmetyttää, että samanlainen – nyt lainvastaiseksi todettu – syöttötariffi on Suomessa ollut jo vuosikausia turpeelle. Mutta ilmeisesti turve on Suomessa perustuslain erityissuojeluksessa. Kuinka muuten sitä jaksettaisiin jatkuvasti kaupata uusiutuvana energialähteenä, vaikka tieteellinen näyttö puhuu ihan jotain muuta.

Toinen seikka, joka tässä päätöksessä aidosti pelottaa, on se, että syöttötariffin valmisteluun suostuttiin Suomessakin pitkän vitkuttelun jälkeen, koska valtion budjetti huomattiin liian epävarmaksi ja poliittisille suhdanteille herkäksi tukimuodoksi. Eikä ihme, tähän asti valtiovarainministeriö aina painottanut, ettei budjettivaroja voi korvamerkitä mihinkään.

Näyttää siis siltä, että Kataisen johtamat kokoomus ja valtiovarainministeriö haluavat taata, että uusiutuvien kohtalo päätetään vastakin hallituksen budjettiriihessä. Sen sijaan turpeen edessä Suomen verojärjestelmä on aina valmis tekemään poikkeuksen.

Simo Kyllönen

Share on Facebook

Petterin ja muiden patoamisurakka Sumatran saarella Indonesiassa jatkuu, lue viimeisimmät kuulumiset englanniksi.

Kannattaa lukea myös leirin johtajan Rob Taylorin eläväinen kuvaus viime viikon banderollien kuvaussessiosta liittyen EU-johtajien kokoukseen.

The Economist -lehden toimittaja vieraili alueella äskettäin ja hänen kirjoittamansa reportaasi on lukemisen arvoinen.

Petteriltä on tulossa piakkoin päivitys myös suomeksi!

Maija Suomela

Share on Facebook

Greenpeace pystyttää Climate Defenders -leiriä Sumatralla

Tämän viikon maanantaina 26. lokakuuta vietettiin Greenpeacen uuden leirin avajaisia Indonesiassa Kaakkois-Aasiassa. Leiri  on jatkoa vuonna 2007 alkaneelle projektille ja sijaitsee Kamparin niemimaan suosademetsäalueen sydämessä Sumatran saarella. Metsäasema tulee olemaan toiminnassa useita viikkoja.

Leirin tarkoitus on muistuttaa maailmaa siitä, kuinka tärkeässä osassa sademetsät ovat ilmastokatastrofin vastaisessa taistelussa. Alueella tehdään konkreettista työtä arvokkaan sademetsäalueen säilyttämiseksi: Greenpeacen aktivistit ja paikalliset ihmiset esimerkiksi sammuttavat metsäpaloja ja patoavat palmuöljy- ja selluyhtiöiden sademetsään kaivamia kuivatusojia.

Suosademetsiin sitoutunut valtavat määrät hiiltä
Kamparin alueen sademetsien turvepohja on erityisen paksu ja se on yksi maailman suurimmista yksittäisistä hiilivarastoista. Kasvihuonekaasuja kuitenkin vapautuu metsänraivauksen ja maaperän kuivaamisen ja polttamisen seurauksena jatkuvasti ilmakehään. Kamparin metsiä raivataan palmuöljy- ja sellupuuviljelmien tieltä.

Suomi sotkeutunut sademetsätuhoon
Tämä koskettaa myös suomalaisia. Valtionyhtiö Neste Oilista on tulossa kahden vuoden kuluessa maailman suurin palmuöljypohjaisen polttoaineen tuottaja. Palmuöljyn kysyntä on kasvanut kestämättömällä tavalla ja tilanne pahenee huomattavasti, jos palmuöljyä aletaan käyttää laajamittaisesti liikennepolttoaineena.

Samoin suomalainen UPM Kymmene on useiden vuosien ajan ostanut sellua Kamparin alueen sademetsää raivaavalta Aprililta.

Leirin suomalaisvahvistus patoamishommissa
Sumatralla työskentelee useiden viikkojen ajan Helsingin toimiston kollegamme Petteri Pykäläinen, joka oli mukana myös parin vuoden takaisella leirillä. Alla Petterin ensimmäiset terveiset englanniksi ja lisää kuulumisia leiriltä voitte lukea kansainvälisestä ilmastoblogistamme.

Pysy kuulolla siitä, mitä kaikkea seuraavien viikkojen aikana tapahtuu!

- Maija Suomela

Preparations for damming work started one week ago by consulting professor Jonotoro – a biologist and peatland expert. Together with him and his team from the university we placed water level measurement pipes to the community land. With these pipes we are able to monitor the water level inside the peat before, during and after damming. We identified a suitable canal for damming 9 km west of our camp.

During the following days we have been preparing our camp site and storage area for the damming work. We have been sourcing logs from local people and from sustainable sources. For one dam we need about 150 logs and 500 bags of sand. We have also cleared some logs and debris from the canal so we can transport materials to the damming site with a boat. The canal is only about 4 meters wide but the dam construction needs to be about 10m wide.

Today we received the first load of timber to the canal that we need. Most of the logs are 5 m long each weighting about 80 kg’s but there are also 10 m long logs! As you can imagine – these are difficult to maneuver and working in +40 C temperatures is very demanding. At this time of the month we don’t get proper high tide so we were carrying the logs 300 meters from the river to drainage canal. Hopefully the tides will work in our favour – since we need to transport a lot more materials during the coming days.

Stay tuned!

- Petteri

Share on Facebook

Nimittäin osoittavat tänään mieltä ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Tänään on kansainvälinen ilmastotoimintapäivä, jonka aikana järjestetään 181 maassa 5200 mielenilmausta. Kyseessä on suurella varmuudella laajin poliittinen tapahtuma ihmiskunnan historian aikana. Maailmassa on noin 195 maata.

Mukana on mm. koululaisia Etiopiasta ja Intiasta, paimentolaisia Mongoliasta, vuorikiipeilijöitä Kilimanjarolla, sukeltajia Suurella koralliriutalla, lumilautailijoita Uudesta Seelannista, yhdysvaltalaisia sotilaita Afganistanissa, tutkimusaseman asukkeja Etelänapamantereella, tavallisia ja epätavallisia ihmisiä lähes kaikkialta maailmasta.

Ensimmäiset kuvat löytyvät jo tapahtuman sivuilta, joilla on myös kartta kaikista tapahtumista. Suomessa tapahtuu Polttava Kysymys -koalition nimissä Helsingissä, Rovaniemellä, Kuopiossa ja Tampereella sekä muiden järjestäjien johdolla Turussa, Vaasassa, Lahdessa ja Lempäälässä – kaikki mukaan. Vielä ehtii myös koota pienen tapahtuman jossain muuallakin ja lähettää siitä kuvan järjestäjille, jos haluaa.

Tapahtuman tunnuksena käytetään lukua 350, joka viittaa korkeimpaan turvallisena pidettyyn hiilidioksidin pitoisuuteen ilmakehässä. Pitoisuus oli 280 miljoonasosaa ennen teollistumista ja nyt se on lähes 390 miljoonasosaa. Ensimmäisenä 350 miljoonasosan pitoisuustasoa esitti NASA:n tutkija James Hansen perustuen siihen, mitä tiedämme maapallon ilmastohistoriasta kymmenien miljoonien vuosien ajalta. Olemme siis jo ylittäneet turvallisen rajan. Päästöjä täytyy vähentää niin paljon, että luonnolliset prosessit poistavat ilmakehästä enemmän hiiltä kuin sinne päästämme.

Tietääkseni kunnianhimoisimman konkreettisen ohjelman ilmastopäästöjen vähentämiseksi on esittänyt Greenpeace.

Share on Facebook

Matti Vanhasen (kesk) mukaan Iso-Britannian mallin mukaisessa ilmastolaissa on sellainen outo ajatus, että “heidän pitäisi itse tehdä” jotain päästöjen vähentämiseksi. Onpa kumma väärinkäsitys.

Tuulikki Ukkola (kok) sen sijaan pelotteli, että jos päästöjä vähennetään, niin Suomi palaa 1950-luvulle mummonmökkeihin asumaan.

Harri Jaskarin (kok) mukaan taas sähköllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. Eli miksipä esim. lämpölaitoksissa pitäisi polttoainetta polttaa kun niihinhän saa sähköä töpselistä.

Täysistuntoa voi seurata suorana täällä.

Share on Facebook

Päivitys:Tiura totesi vielä erikseen, että kokoomuksen marssijärjestys energiapolitiikassa on selvä: energiatehokkuus, uusiutuvat ja viimeisenä ydinvoima. Mitenhän kokoomuksen malli kolmesta ydinvoimalasta eli ydinvoimakapasiteetin kolminkertaistamisesta nykytasolta vuoteen 2030 mennessä sopii tähän?
Päivityksen korjaus: Tiura ei tietenkään lipsauttanut y-sanaa myöskään jälkimmäisessä puheenvuorossaan, vaan järjestys oli: energiatehokkuus, uusiutuvat ja viimeisenä päästöttömät energiamuodot.

Kansanedustaja Marja Tiura piti juuri kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron hallituksen ilmastopoliittisesta tulevaisuusselonteosta. Täytyy sanoa, että pisteet Tiuralle luovuudesta ja innovatiivisuudesta – puheenvuoro oli pisin tähän mennessä kuulemani kokoelma ydinvoimaan viittaavia kiertoilmauksia. Verbaaliakrobatiallaan Tiura onnistui välttämään kokonaan y-sanan käytön.

Hävettääkö kokoomusta niin paljon olla ulkomaisten ydinvoimayhtiöiden juoksupoikana, että ydinvoima-sanaa ei kehdannut käyttää? Uusiutuvat energialähteet ja energiansäästö esiintyivät puheessa ainakin kymmenen kertaa ihan nimeltä mainiten.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Jyrki Kataista hymyilyttää tänään Hesarin nettisivujen kuvassa. Jyrki on juuri ilmoittanut, että hänen mielestään EU:n ei pidä sitoutua rahoittamaan ilmastonmuutoksen torjumista tai siihen sopeutumista jos kattava kansainvälinen ilmastosopimus syntyy. Jyrkin jarruttelua voi verrata esim. Iso-Britannian pääministerin Gordon Brownin eiliseen puheeseen.

Pohtivatko tulevat sukupolvet Jyrkin hymyn arvoitusta samalla tavalla kuin Mona Lisan hymyä on arvuuteltu? Taustalla näkyy kohoava merenpinta, mutta Jyrkiä vaan jaksaa naurattaa. Ehkä Kööpenhaminan ilmastokokouksen uhkaava epäonnistuminen olisi Jyrkistä iloinen asia – voidaan taas piileskellä kymmenen vuotta USA:n selän takana eikä tarvitse vähentää päästöjä saati maksaa rahaa johonkin ilmastorahastoon?

Hymyyn voi olla toinenkin syy – kuva on otettu Eteläranta 10:n kattoterassilla, siellä missä ovat ne kuuluisat lauteet joilla asioista todella päätetään. Kenen kanssa Jyrki saunoi?

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Olemme jo varsin pitkään seuranneet kansanedustajien edesottamuksia ilmasto- ja energiapolitiikassa (Ks. esim. Päästöpäättäjät.fi sekä nykyään toimiva Ydinvoima.fi).

Kun näitä kansanedustajien kannanottoja visualisoi esimerkiksi eduskunnan istuntokarttaan voi nähdä mielenkiintoisia ilmiöitä. Esimerkiksi ne kansanedustajat, jotka ajavat ydinvoimaa (mm. ilmastoargumenteilla), eivät kuitenkaan aja ilmastotieteen suosittelemia päästövähennyksiä…

No, toisaalta -onkos tuo sinänsä mikään ihme. Eiväthän (mm. ilmastoargumenteilla) ydinvoimaa rakentavat energiayhtiötkään lopeta samanaikaista hiilivoimaloiden rakentamista…

Ilmastonmuutos -mikä ihana tekosyy.

Kuva 1: Kansanedustajien julkiset mielipiteet ydinvoiman lisärakentamisesta
(Huom: Punainen=kyllä ydinvoimalle, vihreä=ei ydinvoimalle, harmaa=ei osaa sanoa, valkoinen=ei ole puhunut aiheesta julkisesti).

Kuva 2: Kansanedustajien kanta ilmastotieteen suosittelemasta 30% päästövähennystavoitteesta*.
(Huom: Punainen=ei 30% päästövähennyksille, vihreä=kyllä 30% päästövähennyksille).

*30% vähennykset vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 -lähtötasosta.

Virpi

Share on Facebook

Lisää kuvia Flickr -galleriassamme.

Kirjoitan tätä 100 metrin korkeudessa hengityssuojain päällä ja mustana noesta. Kiipesimme aamulla päästöiltään Suomen suurimman hiilivoimalan Meri-Porin piippuun paljastaaksemme ydinvoimayhtiöiden katteettomat ilmastolupaukset.

Päivän olemme kamppailleet kovan tuulen kanssa, joka tällä korkeudella on noussut yli kymmeneen metriin sekunnissa. Tuuli esti suuren, 5×15 metrin banderollin ripustamisen. Päätämme huomisaamuna klo 5, yritämmekö uudelleen.

Nyt valmistaudumme yöhön. Jokaisella on kahden tunnin vahtivuoro. Meillä on kaksi makuualustaa ja yksi makuupussi, joten käytännössä nukumme vuorotellen.

Jos haluat auttaa meitä, mene osoitteeseen Ydinvoima.fi kertoaksesi kansanedustajalle, että saastuttavan kivihiili-, turve- ja ydinvoiman aika on ohi!

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

”Lapsemme eivät tule ikinä antamaan meille anteeksi, jos epäonnistumme. Jotkut ovat alkaneet puhua suunnitelma B:stä, jos Kööpenhaminassa ei saada aikaan kunnianhimoista ilmastosopimusta, mutta suunnitelma B:tä ei ole. Meidän on yksinkertaisesti onnistuttava Kööpenhaminassa, tai edessä on vain suunnitelma F, failure.”

Näissä tunnelmissa Thaimaan pääministeri avasi viime maanantaina YK:n ilmastoneuvottelut Bangkokissa. Viestiä vahvisti tieto siitä, että samaan aikaan toisaalla joukko filippiiniläisiä räpiköi kaulaansa myöten tulvavesissä Manilan kaduilla, epätavallisen rajujen rankkasateiden jäljiltä. Ainakin 70 ihmistä on kuollut ja arviolta puoli miljoonaa (!) ihmistä menettänyt kotinsa.

Kaksivuotinen neuvottelukierros uudesta ilmastosopimuksesta on tähän mennessä tuottanut ainoastaan paksun pinon neuvottelutekstiä, johon on listattu kaikki ideat, mitä hallitusten edustajien päihin on matkan varrella sattunut pälkähtämään. Joulukuuhun mennessä teksti pitäisi runnoa ilmastosopimukseksi, joka vihdoin kääntää maailman päästöt nopeaan laskuun.

Parhaiten tilannetta kuvaa Euroopan komission puheenjohtajan Jose Barroson kommentti:

”Pöydällä oleva teksti sisältää 200 sivua, vaihtoehtojen kimaran ja hakasulkujen metsän. Jos me emme selvitä tätä sotkua, tekstistä uhkaa tulla historian pisin itsemurhaviesti.”

(Vapaasti suomennettu Guardianin haastattelusta, joka ilmestyi 25.9.)

Neuvottelijoita auttaisi, jos teollisuusmaiden ministerit viitsisivät vinkata, mihin suuntaan neuvotella. Viime viikon valtionpäämiestason kokouksiin New Yorkissa (YK) ja Pittsburghissa (G20) ladattiin paljon odotuksia, mutta siinä missä Kiinan presidentti ilmoitti maansa vähentävän päästöjään mittavasti ennustettuun kehitykseen nähden, tyytyi suurin osa teollisuusmaiden johtajista jälleen kerran lätisemään ympäripyöreitä, ja lykkäämään rahoituspäätöksiä.

Suurimman pettymyksen tuotti Barack Obama, joka piti ensimmäisen ilmastopuheensa kansainväliselle yleisölle. Retoriikka ja eleet olivat taattua Obama-laatua, mutta kun kuulijat tähtipölyn laskeuduttua katsoivat muistiinpanojaan, rivien välissä luki lähinnä ”No we can’t”. Presidentti ei ollut sanonut mitään Kööpenhaminan keskeisistä kipukohdista – teollisuusmaiden tavoitteista, rahoitussitoumuksista tai sopimuksen sitovuudesta.

Kun Yhdysvaltojen uusi ilmastosuurlähettiläs astui vaalien jälkeen ensimmäistä kertaa YK:n ilmastokokouksen puhujapönttöön ja ilmoitti ”We’re back!”, yleisö taputti ja ilma oli ainutlaatuista toivoa täynnä. Obamalle annettiin aikaa saada Yhdysvaltojen kansallinen lainsäädäntö vauhtiin ennen suurten linjausten tekemistä kansainvälisillä foorumeilla. Nyt yhden jos toisenkin kärsivällisyys alkaa kuitenkin loppua. Yhdysvallat on tarjoamassa liian vähän ja liian myöhään. Viime viikkoina Obaman edustajat ovat lisäksi alkaneet vähätellä Kööpenhaminan kokouksen merkitystä – että ehtiihän tuota myöhemminkin. Tämä ei onneksi EU:lle ja kehitysmaille käy. Obamalla onkin edessä kuumenevat paikat.

Bangkokin kokous käynnistää 70 päivän loppusuoran kohti Kööpenhaminaa. Tähän sisältyy kolme virallista YK:n neuvotteluviikkoa sekä lukuisia muita virkamies- ja ministeritason kokouksia. Voi vaan toivoa, että kehitysmaat jatkavat viime aikojen rakentavalla linjalla ja edistävät neuvottelutekstin karsimista Bangkokissa, vaikka teollisuusmaat eivät olekaan täyttäneet lupauksiaan. Muuten teollisuusmaat voivat piiloutua ”hups, aika loppui!” -verukkeen taakse Kööpenhaminassa – ikään kuin niillä ei olisi ollut jo kahta vuosikymmentä aikaa miettiä, mitä tehdä.

Voi olla, että neuvottelut eivät etene. Ilmastonmuutos kuitenkin etenee – pelottavalla ja kiihtyvällä vauhdilla. Päättäjät eivät voi muuttaa luonnontieteellistä todellisuutta, mutta ne voivat muuttaa politiikkaa. Toivottavasti Angela Merkelin vaalivoitto saa hänet tsemppaamaan myös EU:hun uutta puhtia.

Kaisa Kosonen

Kirjoitus on ilmestynyt myös 1.10.09 MTV3:n ilmastosivuilla.

Share on Facebook

Jotenkin ei vakuuta Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden uusi kampanja ilmastonmuutoksen torjumista ja muuta viherpiiperrystä vastaan, ydinvoiman puolesta. Teknologiateollisuus sanoutui irti kampanjan nimestä, “Nyt riittää teollisuuden kyykyttäminen!” jo kampanjan julkistustilaisuudessa. Kampanjan nettisivujen osoitteeksi ilmoitettiin www.hyvinvointi.fi, johon on kuitenkin avattu vuosi sitten Lahti Business Parkin sivut.

Pienen salapoliisityön jälkeen osoitteesta www.hyvinvointitehdas.fi/ löytyi kampanjan sivut. Graafinen ilme on parinkymmenen vuoden takaa, mutta niin on sisältökin: Metalliliiton Matti Putkonen valittaa, että ilmastonmuutosta käytetään vain keppihevosena erilaisiin elämää kurjistaviin esityksiin. Yritin tiivistää Matin ajatuksia, mutta eiköhän ole paras antaa miehen puhua itse:

“Kaikki suunnitelmat ilmastonmuutoksen torjumiseksi tuovat vain lisälaskua tavallisille kansalaisille, kotitalouksille ja ennen kaikkea teollisuudelle.”

“Ilmastonmuutos on tässä mielessä noussut demokraattiseksi uhaksi.”

“Suomalainen teollisuus on hoitanut oman osuutensa Co2-päästöjen suhteen jo ajat sitten.”

“Suomalaisten on nyt huolehdittava siitä, että tällaiseen järjettömään touhuun ei tuhlata vanhustemme hoitoon tarvittavia satoja miljoonia euroja.”

“On kampanjoitava sen puolesta, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus lämmittää sähköllä, käyttää omaa yksityisautoaan, käydä tarvittaessa vaikka Mauritiuksella viettämässä ansaittua lomaa perheineen ilman, että tarvitsisi tuntea mitään suurta synnin taakkaa.”

Lisäksi ilmastonmuutoksen torjumisesta pitäisi vapauttaa länsimainen teollisuus ja laittaa velvoitteet Kiinan ja Intian niskoille. Vertaillaanpa EU:ta ja Intiaa:

Selvästikin vastuu ilmastonmuutoksesta on intialaisilla, ei suinkaan EU:lla tai varsinkaan EU:n teollisuudella tai energiantuotannolla.

Sen sijaan ilmastonmuutoksen käyttö keppihevosena ydinvoiman ja ydinjätteen lisäämiseen on tietysti Putkosen ja muiden sivustolle kirjoitelleiden mielestä hieno asia.

Share on Facebook

Greenpeacen viesti Pittsburghissa G-20 -kokouksen aikana. Kuva greenpeaceusa09.

Ilmastopolitiikan superviikon toinen päänäytös Pittsburghissa alkoi eilen näyttävästi, kun Greenpeace ripusti valtavan banderollin yhteen kaupungin kuuluisista silloista. Liikennevaroitusmerkin muotoon maalatun banderollin viesti G20 kokoukseen saapuville maailman talousmahtien päättäjille oli selvä:

”VAARA. ILMASTOTUHO EDESSÄ. VÄHENNÄ HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJÄ NYT!”

Tiistain näytös YK:ssa toi vain vähän uusia avauksia tässä suhteessa. Kiina ilmoitti asettavansa päästötavoitteen vuodelle 2020 suhteessa taloudelliseen tuotantoonsa. Vaikka ilmoitus jäi lukujen osalta avoimeksi, on se otettu maailmalla vastaan positiivisena viestinä siitä, että Kiina on nyt valmis ottamaan päästötavoitteita jo vuodelle 2020. Lisävahvistusta sille, että Kiina on tosissaan, saatiin eilen, kun hallituksen verovirkamiehet julkaisivat yksityiskohtaisen suunnitelman hiiliveron toteuttamisesta Kiinassa vuodesta 2012 eteenpäin.

Teollisuusmailta ei tiistaina sen sijaan kuultu mitään uutta, joten maiden johtajilla on tänään ja huomenna mahdollisuus korjata tilanne. G 20 kokoukselta odotetaan konkreettisia ehdotuksia erityisesti ilmastorahoituksesta. Ehdotusten tulisi sisältää ainakin:

• Teollisuusmaiden, erityisesti USA:n, Saksan, Ranskan, sitoutuminen rahoittamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä sopeutumista kehitysmaissa vähintään 140 miljardilla USA:n dollarilla vuodessa 2020 mennessä. Kuulostaako paljolta? Eikös EU:n komission juuri puhunut 22 – 50 miljardista eurosta (n. 30-70 mrd dollaria) ?On muistettava, että EU:n komission arviot tuen tarpeesta putosivat poliittisen prosessin myötä ja olivat muutenkin varsin konservatiivisia. Tiistaina Sir Nicholas Stern arvioi ilmastonmuutoksen torjuntatoimien kehitysmaissa vaativan teollisuusmailta vähintään 100 miljardia vuosittain ja sopeutumistoimien saman verran päälle.

• Maiden johtajien tulisi sopia siitä, että nykyiset elvyttävät toimet suunnataan tästä eteenpäin uusien puhtaampien teknologioiden kehittämiseen. Kuten Sternin sekä UNEP:in raportit osoittavat investointien suuntaaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, uusiutuvaan energiaan sekä energiansäästöön, maksavat vain joitakin prosenttiyksiköitä maailman bruttokansantuotteesta.Greenpeacen tuore raportti osoittaa myös, että nämä investoinnit myös työllistävät, parhaimmillaan 8 miljoonaa ihmistä vuonna 2030. Mikäli taas toimia lykätään ja ilmastonmuutos karkaa käsistä ovat kustannukset huimia. Talouskielellä viidennes maailman bruttokansantuotteesta, moraalisen vastuun kielellä: ”anteeksiantamattomia”, kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon asian ilmaisi.

Varovaista toivoa, että rahoitusasioissakin voidaan vielä edetä ennen Kööpenhaminaa toi eilinen Ban Ki-Moonin metsien suojelua koskenut huippukokous. Kokouksen päätöslauselmassa todettiin, että teollisuusmaiden rahoitus metsien suojeluun on olennainen osa Kööpenhaminan ilmastosopimusta, ja että metsien suojelulla ei voi vain kuitata teollisuusmaiden omia päästövähennyksiä. Tämä nostaa toiveita G 20 loppunäytöksen osalta.

G 20 on aika muistaa ilmastonmuutoksen liikennesäännöt!

Simo Kyllönen

Share on Facebook

No niin, puheet on nyt pidetty.

YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokouksen  odotetuimpien puheenvuorojen kaksinkamppailu päättyi niukkaan mutta selkeään Kiinan voittoon. Vaikka sekä Kiinan presidentti Hun että yhdysvaltain presidentti Obaman puheita voi pitää tilanteen vakavuuteen nähden vähintäänkin laimeina, teki Kiinan johtaja sentään jotain konkreettisia lupauksia siitä, miten maa aikoo jatkossa terästää ilmastonmuutoksen vastaisia toimiaan.

Toki tarkat luvut siitä, mitä ‘merkittävä’ hiili-intensiteetin parantaminen vuoteen 2020 mennessä tarkoittaa, jäivät odottamaan myöhempää hetkeä. Joka tapauksessa Kiina osoitti ilmoituksellaan, että maa on valmis tekemään oman osansa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Nyt teollisuusmaat eivät voi omien toimiensa hidastelussa vedota ainakaan Kiinan haluttomuuteen.

Loitavana puhujana tunnetun Yhdysvaltain presidentin puhe taas oli lähestulkoon kokonaan jo kuullun retoriikan toistamista: USA:n nykyisen hallinnon ilmastotoimien ylistämistä, kaikkien maiden yhteisen vastuunkannon peräänkuuluttamista sekä joustavuuden ja pragmaattisuuden korostamista.

“Jokaisen täytyy toimia kuten kykenee ja milloin kykenee.”

Kiitos Barack näistä kauniista sanoista, mutta nyt Yhdysvaltain presidentiltä olisi kaivattu todellisia tekoja ja poliittisia avauksia. Maailma vaatii hänen kertovan, kuinka se itse vastaa ilmastotieteen edellyttämällä tavalla haasteseen, kuinka se vähentää päästöjään merkittävästi jo vuoteen 2020 mennessä ja kuinka se vauhdittaa sopimuksen syntymistä Kööpenhaminassa esimerkiksi konkreettisten rahoitussitoumusten muodossa.

Ennen Obamaa puhunut Hallitustenvälisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Pachauri muistutti, että Yhdysvaltain ja Kiinankin hyväksymä tavoite pitää lämpötilan nousu alle 2 celsiusasteen merkitsee, että maailmanlaajuisten päästöjen on käännyttävä laskuun ennen vuotta 2015. Tämän toteuttamiseen tarvitaan Yhdysvalloilta enemmän kuin vain sen muistuttamista, että kaikkien on toimittava määrätietoisesti ja että Yhdysvaltain ja Kiinan kaltaisten maiden on tuettava ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia köyhiä maita. Kyllä, mutta paljonko tukea tarvitaan ja miten? Ja, ovatko Kiina ja sitä väestömäärään suhteutettuna noin kahdeksan kertaa rikkaampi USA tässä samalla viivalla?

Ilmastopolitiikan superviikko amerikkalaisten kotiareenalla lässähti jo heidän ensimmäiseen puheeseensa. Thanks a lot, Mister President!

Simo Kyllönen

Share on Facebook

Tänään pidettävän YK:n ilmastohuippukokouksen odotetuimmat puheenvuorot pitävät epäilemättä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Kiinan presidentti Hu Jintao – onhan kyseessä kaksi suurinta saastuttajamaata. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tuoreen tilaston mukaan Kiinan absoluuttiset hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2007 viisi prosenttia suuremmat kuin Yhdysvaltojen, joten on selvää, että molemmilta mailta tarvitaan kunnianhimoisia päästövähennystoimia Kööpenhaminan ilmastosopimuksessa.

Mutta miksi Yhdysvalloilta vaaditaan kunnianhimoisempia toimia kuin Kiinalta? Eikö olisi reilumpaa, että näille suurpäästäjille lyötäisiin samat pelisäännöt? Etenkin, kun Yhdysvallat on parantanut tuottavuuttaan suhteessa hiilipäästöihin nopeammin kuin Kiina ja kun Kiinan energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöt kulutettua yksikköä kohden ovat 25 % suuremmat Yhdysvaltoihin nähden.

Eipä olisi. Lähtötilanteessa pelimerkit jakaantuvat nimittäin edelleen hyvin epätasaisesti – eli epäreilusti. Vai mitä sanotte seuraavista indikaattoreista:

• Vuonna 2007 Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöt henkeä kohden olivat nelinkertaiset Kiinaan nähden. Ilmastoneuvottelujen alkuvaiheista lähtien (1990) Yhdysvallat ovat tuottaneet 7 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä henkeä kohden kuin Kiina.
• Vuonna 2008 Yhdysvaltojen ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli lähes kahdeksankertainen Kiinaan nähden
• Yhdysvallat on elinikäodotusta, lukutaitoa, koulutusta ja bruttokansantuotetta mittaavalla YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla maailman 12 kehittynein maa, kun Kiina löytyy vasta sijalta 81

Yhdysvalloilla on väestömäärään nähden huomattavasti suurempi vastuu aiheutetuista päästöistä ja toisaalta varallisuutta ja kapasiteettia vähentää päästöjä.

Ja jos nyt jatketaan Kiinan ja Yhdysvaltojen vertailua, niin on syytä muistaa myös, että

• Yhdysvaltojen asukkailla on kuusi kertaa enemmän moottoriajoneuvoja kuin kiinalaisilla väestömäärään nähden (jos wikipediaan on uskominen)
• Kiinan autokannan polttoainetehokkuusvaatimukset ovat huomattavasti Yhdysvaltoja tiukemmat. Obaman esittämillä uusilla standardeilla Yhdysvallat voi saavuttaa Kiinan nykytason vuonna 2016 – jolloin Kiina on puolestaan karannut taas huomattavasti edelle.
• Kiina on ohjannut Yhdysvaltoihin nähden huomattavasti suuremman osan elvytysrahoistaan “vihreään elvytykseen”
  
• Kiina on asettanut kansallisen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden lisäämiselle (15 % v. 2020 mennessä), Yhdysvalloilla ei kansallista tavoitetta ole. Yli puolet osavaltioista on kuitenkin asettanut osavaltiotason tavoitteita.

Toisin sanoen Yhdysvalloilla on ratkaisupuolella myös kiinniotettavaa Kiinaan nähden.

Lienee sanomattakin selvää, että oikeudenmukaisuusnäkökulmasta olisi kohtuutonta ehdottaa Kiinalle yhtä suuria velvoitteita kuin Yhdysvalloille.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

New Yorkissa pärähtää tänään käyntiin kansainvälisen ilmastopolitiikan superviikko. Valtionpäämiestason kokousten sarjan avaa alavien saarivaltioiden neuvotteluryhmän (AOSIS) kokous, johon osallistuvat myös mm. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon sekä IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Patchauri. Kokouksen julkilausuman odotetaan lähettävän vahvan vetoomuksen saarivaltioiden olemassaolon puolesta.

Varsinainen päätapahtuma, Ban Ki-Moonin koolle kutsuma YK:n ilmastohuippukokous pidetään huomenna tiistaina, mitä seuraa korkean tason metsiensuojelukokous keskiviikkona. Torstaiksi ja perjantaiksi huomio siirtyy Pittsburghin G20-kokoukseen, jossa suurten talouksien valtionpäämiehet käsittelevät Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin liittyviä rahoituskysymyksiä. Samaan aikaan New Yorkin ilmastoviikon tapahtumat myös jatkuvat.

Greenpeacella tulee olemaan tarkkailijoita kaikissa yllä mainituissa valtionpäämiestason kokouksissa, joten pysyhän kuulolla.

Valtionpäämiesten kokousten odotetaan tuovan piristysruiskeen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluille, jotka ovat käytännössä jämähtäneet paikoilleen suurten erimielisyyksien ja maiden välisen epäluottamuksen vuoksi. Nyt kun Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on enää 72 päivää aikaa, ovat monien valtioiden panokset koventuneet.

Suurin murheenkryyni on Yhdysvallat, jonka pakka on täysin levällään. Maa ei ole tehnyt neuvottelutarjouksia kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä, eli omista tai teollisuusmaiden yhteenlasketuista päästövähennyksistä sekä rahoituskysymyksistä. Kansainvälisoikeudellisesti sitovan, globaaleista tieteellisistä tavoitteista lähtevän sopimuksen sijaan se ajaa nyt mallia, jossa jokainen maa saisi määrittää oman kansallisen tavoitteensa kuten itse hyväksi näkee. Uusimpana vetona Yhdysvaltojen edustajat ovat alkaneet puhua neuvotteluprosessin pidentämisestä.

EU-maat, jotka ovat tähän asti antaneet Obaman hallinnolle tilaa saada ilmastopolitiikkansa vauhtiin Bushin pimeän kauden jälkeen, ovat nyt riisuneet silkkihansikkaansa. Yhdysvaltoja muistutetaan, ettei niillä ei ole mitään todellisia teknologisia tai makroekonomisia esteitä kunnianhimoisen ilmastotavoitteen asettamiselle, vaan kyse on poliittisesta tahdosta. Komission lähettiläs Yhdysvalloissa kysyi viime viikolla harvinaisen suoraan sävyyn, että ei kai Yhdysvallat odota muiden maiden tyytyvän peukaloiden pyörittelyyn sillä aikaa, kun yksi maa priorisoi kansallisia asioitaan.

Yhdysvallat on tyypillisesti yrittänyt kääntää valokeilaa Kiinan ja Intian suuntaan, mutta nyt sekään ei ehkä onnistu. Kiina on jo ilmoittanut aikovansa julistaa omia uusia ilmastotoimiaan tiistain ilmastohuippukokouksessa. Riippumattoman tutkimuslaitoksen mukaan Kiina on jo nyt kehityspolulla, jolla se voi saavuttaa oman osuutensa vuoden 2020 globaalista ilmastotavoitteesta ja huomisen julistuksen odotetaan vahvistavan tätä ennustetta. IEA:n edustaja jopa intoutuu povaamaan Kiinasta keskipitkällä aikavälillä ilmastojohtajaa, mikä kertoo kansainvälisen ilmapiirin muutoksesta.

Myös ilmastoneuvotteluiden änkyränä (teollisuusmaiden silmissä) profiloitunut Intia on nyt valinnut uuden lähestymistavan. Se yllätti maailman viime viikolla ilmoittamalla asettavansa itselleen määrällisen päästövähennystavoitteen. Vaikka kyse on vapaaehtoisesta tavoitteesta, on tämä Intian kaltaiselta maalta merkittävä askel.

Katseet kohdistuvat nyt siis ennen kaikkea Yhdysvaltoihin. Paineita ei kohdistu ainoastaan muilta valtioilta ja kansalaisjärjestöiltä, vaan myös kansainvälisiltä sijoittajilta, jotka viime viikolla julkistivat kaikkien aikojen laaja-alaisimman vetoomuksensa voimakkaiden päästövähennysten puolesta. Teollisuusmailta vaaditaan 25-40 % vähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, kun Yhdysvalloissa nyt vireillä oleva Waxman-Markey -lakialoite tähtäisi noin 4 % vähennyksiin.

Miten Obama vastaa huomenna paineisiin? Hänen puheenvuoronsa ajoittuu huomenna tiistaina neljän ja viiden välille Suomen aikaa.

Kaisa Kosonen

P.S. Huomenna on The Age of Stupid leffan maailmanensi-ilta yli 550 elokuvateatterissa yli 45 maassa. Tsekkaa Finnkinon lippupalvelusta, saisitko vielä lipun itsellesi Tampereen, Turun, Oulun tai Lahden näytöksiin. Helsingin näytös on täynnä, mutta voit tulla bongaamaan ympäristöministeri Paula Lehtomäen ja toimittaja Pasi Toiviaisen ennen elokuvaa järjestämästämme keskustelutilaisuudesta Maximista klo 20.30.

Share on Facebook

Vaatimuslista on seuraava:

• Maailmanlaajuinen päästöjenvähennystavoite 50-85 prosenttia vuoteen 2050 mennessä
• Teollisuusmaiden tavoitteet 80 – 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä sekä 25 – 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan tehokkaat kansalliset toimintasuunnitelmat

• Kehitysmaiden tulee laatia toimintasuunnitelmia, jotka johtavat mitattaviin sekä todennettaviin päästöjen vähennyksiin

• Hallitusten tuettava energiantehokkaita sekä vähähiilisiä teknologioita

• Keinot, joilla luodaan tehokkaat maailmanlaajuiset hiilimarkkinat. Nämä sisältävät kunnianhimoiset päästökatot, tasapuolisen ja tehokkaan päästöoikeuksien alkujaon

• Puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) uudistamisen niin että se tuottaa todellisia, pysyviä sekä todennettavia päästövähennyksiä

• Julkista ilmastorahoitusta, joka yksityisen rahoituksen avulla, luo investointeja kehitysmaihin

• Keinot, jotka vähentävät metsäkatoa

• Tukea ilmastonmuutoksen väistämättömien vaikutusten sopeutumiseen

Ei, tämä ei ole Greenpeacen eikä minkään muunkaan ympäristöjärjestön lista tavoitteista, joita Kööpenhaminan kokouksen on täytettävä. Nämä vaatimukset sisältyvät vastikään julkaistuun sijoittajien julkilausumaan. Julkilausuman takana on 181 suurta investointien rahoittajaa ympäri maailman. Yhteensä nämä rahoittajat hallinnoivat yli 13 biljoonan (tuhannen miljardin) USA:n dollarin sijoitusomaisuutta.

Katsotaanpas, keitä täällä on. Suomessakin tuttuja nimiä joukosta näyttää löytyvän, muun muassa Alfred Berg, Allianz…  Ja hei, Suomen luterilaisen kirkon keskusrahastokin on mukana. Hienoa! Ja Ruotsin kirkko myöskin. Kirkkoja on aika paljon, mutta myös lukuisia julkisten tahojen erilaisia rahastoja. Tuossa on New Yorkin kaupungin eläkerahasto, tuossa koko osavaltion. Ja tuolla on Lontoo. Brittien yleisradioyhtiön BBC:n eläkerahastokin on näköjään mukana. Ja nyt löytyy jo toinen suomalainen: Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen.  Ja onhan täällä pankkejakin: tuossa on esimerkiksi Nordean Ruotsin rahastot.

Ei siis ihan tavanomaista kansalaisjärjestöporukkaa, ja silti vaatimukset ovat lähellä sitä mitä Greenpeacekin ajaa.

Mikä näihin sijoittajiin on oikein mennyt, kysyy nyt suomalainen taloustoimittaja. Tähän voi vastata New Yorkin osavaltion 116 miljardin dollarin eläkerahaston johtajan Thomas DiNapolin suulla:

”Olen syvästi huolissani ilmastonmuutoksen aiheuttamasta investointiriskistä, ja jos jätämme nyt toimimatta ovat inhimilliset kustannukset käsittämättömiä. Maailmantalouden rahoittajana voimme osoittaa suunnan kohti tulevaisuuden kestävää hyvinvointia”.

Olisiko kyse siis rahoittajien pitkän aikavälin liiketoimintastrategiasta? Maailman suuren muutoksen ennakoinnista?

Jos näin on, niin milloin tällaisia vaatimuksia alkaa kuulla rahoittajien ohessa itse yrityksiltä? Luulisi, että he kuuntelevat tarkkaan mitä rahoittajat sanovat. Sen sijaan Jorma Ollilan Shell vaihtoi uusiutuvat energialähteet öljyhiekkaan ja oli Yhdysvalloissa mukana masinoimassa työntekijöitään ilmastolain vastaisiin valemielenosoituksiin. Matti Lievosen Neste Oil taas on juntannut strategiansa kiinni palmuöljyn kestämättömään tuotantoon Kaakkois-Aasiassa.

Milloin suomalaiset yritykset näkevät itsensä osana ratkaisua ikuisen haitankärsijän sijaan, milloin ne laativat liiketoimintastrategiansa niin että sillä ollaan rakentamassa päästötöntä ja kestävää taloutta (ja tässä ei kelpaa vain toistaa vaatimusta kolmesta ydinvoimalasta)? Milloin suomalainen liike-yrityksen johtaja vaatii poliittisia päättäjiä tekemään Kööpenhaminassa sopimuksen, joka on tavoitteiden osalta muutakin kuin vain kotimaisten lyhyen aikavälin etujen puolustamista?

Toivottavasti ei vasta sitten, kun rahoittajat ovat kääntyneet muualle. Joten huomio, Suomen jormat ja matit! Ketkä komppaavat Kirkon keskusrahaston Risto Junttilaa sekä Ilmarisen Timo Ritakalliota?

Simo Kyllönen

Share on Facebook

Jorma Ollila lienee yksi vaikutusvaltaisimmista suomalaisista. Istuuhan hän maailman suurimman yrityksen hallituksen johdossa.

Meidän Jore.

Vaan mitenkä Ollila vaikutusvaltaansa käyttää? Ajaako hän Shellille raikasta, vastuullista agendaa ja uusia tuulia, kuten on haastatteluissa antanut ymmärtää? (Muistattehan tuon legendaarisen haastattelun Hesarin sunnuntaisivuilla tammikuussa 2007, jolloin Ollila puhui muuttuneista asenteista, energiatehokkuudesta ja maapallon kantokyvystä.)

Yhdysvalloissa väännetään parhaillaan kättä ensimmäisistä kansallisista päästörajoituksista. Kuinka ollakaan, öljy- ja kaasualan yritykset suunnittelevat masinoivansa lavastettuja mielenosoituksia päästörajoituksia vastaan. Tähän saastuttamisen vapautta ajavaan mahtikerhoon, American Petroleum Instituteen (API) kuuluu myös Shell.

Suunnitelman vuodettua julkisuuteen Shell on ilmoittanut, ettei se osallistu sen toimeenpanoon. Puljusta tai sen agendasta Shell kuitenkaan ei ole irtisanoutunut, ja sen työntekijät voivat kuulemma osallistua mielenosoituksiin, jos haluavat.

Viime vuoden lokakuussa Jorma Ollila kävi Suomessa esittelemässä Shellin energiaskenaarioita vuodelle 2050. Yleisölle esitettiin kaksi tulevaisuuskuvaa, joista ensimmäinen, Scramble, havainnollisti nykymenon jatkumista toinen, Blueprints, kuvasti Shellin “valoisaa” tulevaisuusvisiota. Valitettavasti Ollilan sana on Suomessa pyhä ja vain harva arvovaltaisesta suomalaisyleisöstä tuntui tajuavan, että todellisuudessa Shellin Blueprints-skenaariokin on todellinen kauhuskenaario: energiasektorin hiilidioksidipäästöt olisivat vuonna 2050 – siis yli 40 vuoden päästä – yhä nykytasolla!

IPCC:n arvioiden mukaan maailman päästöt pitäisi saada vuoteen 2050 mennessä alle viidesosaan nykyisestä, jos maailman keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa hyvällä todennäköisyydellä alle kahden asteen vaararajan. Toisin sanoen jäljellä oleva “päästövara” on käytetty jo 20 vuodessa, jos päästöt pysyvät nykytasolla, kuten Naturessa hiljattain julkaistu artikkeli havainnollisti. Maailman 78 haavoittuvinta maata haluaa ymmärrettävästi nähdä tätäkin nopeampia leikkauksia, sillä niille jo puolitoista astettakin on liikaa.

Shell on perinteinen öljy-yhtiö, vaikka Ollilalla kuorruttaisi. Näyttöjen perusteella se ei aja nopeita päästöleikkauksia tai politiikkaa, joka loisi pohjan puhtaan ja energiapihin teknologian läpimurrolle, vaan se ajaa lainsäädäntöä, joka takaa fossiilisille polttoaineille kysynnän jatkossakin.

Jore hei, mitä sun visioille kävi?

Kaisa

Share on Facebook

(julkaistu 14.8. päivitetty la klo 11.58)
Bonnin ilmastokokouksen merkittävimmät tulokset eivät löydy virallisista neuvotteludokumenteista, vaan ilmapiiristä, maiden lausunnoista ja irtiotoista.

Yksiselitteistä on, että suurin neuvotteluja hankaloittava tekijä on teollisuusmaiden haluttomuus kantaa vastuutaan, joka niille historiallisten ja nykyisten päästöjensä ja vaurautensa perusteella kuuluu. Niin kauan kun teollisuusmaat eivät ole valmiita tekemään omaa, jo aiemmin sovittua osaansa, on kehitysmaaryhmä ollut haluton neuvottelemaan omien toimiensa suuruusluokasta ja luonteesta.

Teollisuusmaiden lukemattomien tyhjien lupausten valossa kehitysmaaryhmän neuvottelutaktiikka on hyvin ymmärrettävä. Nyt, kun Kööpenhaminan kokous on jo kulman takana, on siinä kuitenkin suuret riskinsä kaikkein haavoittuvimpien kehitysmaiden kannalta, sillä mitä enemmän suuret päätökset jäävät Kööpenhaminan kokouksen päätettäväksi, sitä vaikeampaa näiden maiden voi olla saada omaa ääntään kuuluviin.

Juuri päättynyt viimeinen istunto tarjosi erikoisen näytöksen siitä, miten kehitysmaiden neuvotteluryhmän rivit ovat hajoilemassa tavalla, jota ilmastoneuvotteluissa ei ole totuttu näkemään. Tällä kertaa kyse oli siitä, kuinka virallisen statuksen keskeisin neuvotteluteksti saa ja lähetäänkö sitä karsimaan vai laajentamaan uusilla ideoilla.

Intia ja Saudi-Arabia jatkoivat samalla jarruttelulinjalla, mitä ne ovat harjoittaneet koko viikon, tekemällä ehdotuksia, jotka olisivat hankaloittaneet neuvotteluprosessia ja tuoneet lisää sivuja tekstiin. Samassa istunnossa vähiten kehittyneiden maiden ryhmän puhemies Bangladesh vaati nopeaa etenemistä ja sivujen karsimista. Afrikan ranskankieliset maat puolestaan vaativat – kehitysmaaryhmän kannan vastaisesti – materiaalin kääntämistä ranskaksi, mikä antaisi tekstille samalla virallisemman aseman. Yleensä niin yhtenäisen neuvotteluryhmän eväät olivat niin levällään, että puheenjohtaja joutui pyytämään ryhmää selvittämään kantansa uudelleen.

Samaan aikaan kokoussalin ulkopuolella vähiten kehittyneet maat ja saarivaltiot julkistivat tänään tiedotteen, jossa nämä 78 maata vaativat toimia, jotka rajoittaisivat maailman keskilämpötilan nousun alle 1.5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Maailman päästöt tulisi maaryhmän mukaan kääntää laskuun vuoteen 2015 mennessä ja saada 85 % vuoden 1990 alapuolelle vuoteen 2050 mennessä. Tämä on merkittävä irtiotto kehitysmaaryhmän voimahahmojen, Kiinan ja Intian kannoista. Ne kun eivät ole suostuneet sopimaan vuoden 2050 globaalista päästövähennystavoitteesta, peläten sen vaikutuksia itselleen. Niin kauan kuin teollisuusmaiden tavoitteet ovat niin surkeita, kuin mitä ne ovat olleet, kanta on hyvin ymmärrettävä.

Nämä irtiotot ovat rohkaisevia merkkejä, sillä se kertoo siitä, että kaikkein haavoittuvimmat maat eivät suostu enää tanssimaan Kiinan ja Intian pillin tahdissa, vaan valitsevat oman tiensä. Se, millainen neuvottelutaktiikka toimii isoille maille välttämättä toimi pienimmille ja haavoittuvimmille maille.

Suurempien kehitysmaiden joukossa sillanrakentajan roolia ovat näytelleet erityisesti Meksiko, Etelä-Afrikka ja Brasilia. Etelä-Afrikka on mm. ajanut aktiivisesti lopputulosta, jossa kehitysmaiden toimet ja Yhdysvaltojen päästövähennysvelvoite sovittaisiin kansainvälisoikeudellisesti sitovan sopimuksen alle, jolloin lopputuloksena olisi todennäköisesti kaksi pöytäkirjaa – Kioton pöytäkirja ja Kööpenhaminan pöytäkirja. Tämä on ratkaisumalli, jonka me ympäristöjärjestöt esittelimme kesäkuussa. Intia on vastustanut tällaista vaihtoehtoa kiivasti. Kiina ja Saudi-Arabia ovat myös olleet vastustajien leirissä, mutta heikommalla tarmolla. Todettakoon, että kansainvälisoikeudellisesti sitovan sopimuksen merkittävimpiin vastustajiin kuuluu myös Yhdysvallat.

Näiden kolmen asian ohella neljäs kehitysmaiden rivejä tällä viikolla repinyt kysymys on ollut hiilimarkkinamekanismien tulevaisuus. Tällä hetkellä teollisuusmailla on mahdollisuus rahoittaa kehitysmaissa kompensointihankkeita, joilla ne voivat välttää vastaavat päästövähennykset kotimaassa. Tämä nk. puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism) on osoittautunut huonoksi ideaksi, sillä huomattava määrä hankkeista – joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmistö – olisi toteutunut joka tapauksessa. Näissä tapauksissa todellista kompensaatiota ei ole tapahtunut ja absoluuttiset päästöt ovat kasvaneet. Monet maat näkevätkin nyt, että mekanismia pitäisi uudistaa radikaalisti ja sen tilalle tai rinnalle pitäisi järkevämpiä vaihtoehtoja. Uudistamisideoita ovat esitelleet mm. monet pienet kehitysmaat sekä Argentiina ja Etelä-Afrikka. Kiina, joka on yksi suurimmista kompensaatiohankkeiden “isäntämaista” ei haluaisi keskustella koko asiasta – ainakaan niin kauan kuin teollisuusmaat eivät saa sovittua omista riittävän suurista päästövähennyksistään.

On tärkeää muistaa, että kehitysmaiden neuvotteluryhmä (G77 & Kiina) on hyvin heterogeeninen joukko maita, joilla on lopulta hyvin erilaiset intressit ja riskit ilmastoneuvotteluissa. Perinteisesti maat ovat kuitenkin nähneet vahvimmaksi neuvottelutaktiikakseen sen, että ryhmän kannat pysyvät yhtenäisenä. Nyt tässä linjassa alkaa näkyä selkeitä muutoksia, ja oletettavaa on, että mitä lähemmäs Kööpenhaminaa mennään, sitä enemmän erot tulevat esiin. Neuvottelujen etenemisen Kaikkein haavoittuvimpien maiden äänen kuulumisen kannalta tämä on hyvä signaali.

Kaisa Kosonen

P.S. Intian neuvottelutaktiikka puhuttaa myös maan sisällä.

Share on Facebook

Kuva Virpi Oinonen

Kun Kööpenhaminan ratkaisevaan ilmastohuippukokoukseen on enää neljä kuukautta aikaa ovat sopimustekstit yhä täysin levällään ja isoimmat kysymykset auki. Silti kiire ei juuri näkynyt Bonnin tänään päättyvässä virkamiestason valmistelukokouksessa. Edellisistä kinkereistä samalla porukalla samassa paikassa oli kulunut vain kuusi viikkoa, eivätkä tällä välin pidettyjen suurten talouksien kokousten (G8 ja MEF) ilmastolausumat juuri tuoneet suksiin luistoa.

Heinäkuussa Italiassa suuret päästäjämaat tunnistivat kahden asteen lämpötilan nousun rajaksi, jota ei pidä ylittää, jos vaarallinen ilmastonmuutos halutaan torjua. Tätä valtiojohtajat julistivat tuolloin suurina sankareina. Täällä samaiset teollisuusmaat ovat kuitenkin esitelleet edelleen vaatimattomia päästövähennysaikeitaan, joilla tuota lämpötilatavoitetta ei saavuteta. Tämä räikeä ristiriita ilmastotieteen kanssa on kirvoittanut kiivastakin keskustelua, kun muun muassa Intia teilasi kovasanaisesti Kanadan esittämän kolmen prosentin päästövähennystavoitteen ja kehotti maata etsimään kadonnutta sieluaan.

Niillä tavoitteilla ja rahoitustarjouksilla, joita teollisuusmaat ovat pistäneet pöydälle, ei ilmastokaaosta torjuta. Nyt iso kysymys onkin, mitä ennen Kööpenhaminaa voi vielä tapahtua? Nostavatko teollisuusmaat tarjouksiaan loppupeleissä, vai keskittyvätkö ne vaatimattomien tavoitteidensa viherpesuun ja vastuun vierittämiseen kehitysmaille?

Ennen Kööpenhaminan loppuhuipennusta virkamiehillä on edessään vielä kolme virkamiestason neuvotteluviikkoa, joista kaksi pidetään syys-lokakuun vaihteessa Bangkokissa ja viimeinen marraskuun alussa Barcelonassa. Sitä ennen pallo siirtyy kuitenkin valtionpäämiehille, jotka kokoontuvat YK:n pääsihteerin koolle kutsumaan yhden päivän ilmastohuippukokoukseen New Yorkiin 22. syyskuuta, mistä osa jatkaa samalla viikolla pidettävään G20-maiden talouskokoukseen Pittsburghissa.

New Yorkin kokouksessa presidenttien ja pääministerien odotetaan linjaavan selkein sanoin omat tavoitteensa Kööpenhaminan kokoukselle sekä sen, miten omalta osaltaan aikovat tehdä sen mahdolliseksi.

Uskaltaako Matti Vanhanen sanoa, että teollisuusmaiden tähänastiset neuvottelutarjoukset ovat täysin riittämättömiä torjumaan ilmastokatastrofin ja että tilanne on vakava, vai lähteekö hän viherpesun tielle?

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Kuva: Virpi

Eräs suomalainen tiedotusväline kertoi aamulla, että Yhdysvallat ei osallistu käynnissä olevaan Bonnin ilmastokokoukseen. Toinen puolestaan kertoi, että teollisuusmaat olisivat sopineet 15-21 % päästövähennyksistä.

Ei pidä paikkaansa.

Yhdysvallat on täällä ja osallistuu neuvotteluihin aktiivisesti. Päästövähennyksistä ei ole sovittu mitään, teollisuusmaat ovat ainoastaan esittäneet omia neuvottelutarjouksiaan, kansallisiin suunnitelmiinsa nojaten, ja lukuisia ehtoja luetellen. Teollisuusmaiden tähänastisen ”tarjouskilpailun” keskiarvo on uutisoituakin alempi, noin 10–16 %, sillä yllä olevista luvuista puuttuu suurimman päästäjän, Yhdysvaltojen tavoite.

Nämä uutisankat ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, miten vaikeaselkoisia nämä ilmastoneuvottelujen käänteet ovat ulkopuolisille. Tuli mieleen muisto Balin kokouksesta, jolloin neuvottelut olivat kiihkeimmillään käynnissä, mutta Suomen mediassa kerrottiin, että kokous on päättynyt tuloksetta. Kävin tuolloin letkauttamassa silloiselle ympäristöministeri Tiilikaiselle, että turhaan täällä kokoussalissa taistelet, kun kokous on kuulemma jo loppunut. Hän kuitenkin päätti katsoa jännitysnäytelmän loppuun saakka.

YK:n ilmastosopimusta Kioton pöytäkirjoineen ei turhaan ole tituleerattu yhdeksi kansainvälisen ilmastopolitiikan suurimmista ameeboista, eikä tämä taida tulevaisuudessa ainakaan yksinkertaisempaan suuntaan kehittyä. Tähän prosessiin kietoutuvat ympäristöpolitiikan lisäksi talous-, kauppa-, kehitys- ja turvallisuuspoliittiset intressit – tuoden mukanaan kunkin alan historialliset vastakkainasettelut. Kaiken voimapolitiikan keskellä ääntään yrittävät saada kuuluviin heikommat ryhmät, kuten alkuperäiskansat, alavat saarivaltiot ja naisasialiike. Samalla koko sirkus pitäisi perustaa vankalle luonnontieteelliselle pohjalle. Kun kaikki nämä ryhmät, plus tiedemiehet yrittävät saada näkökulmiaan esiin, ja neuvotteluja käydään kahdessa neuvotteluryhmässä, ei ole ihmekään, jos puurot ja vellit menevät sekaisin.

Tässä vaiheessa virheellinen uutisointi ei ole vielä kovin vakavaa, mutta mitä lähemmäksi Kööpenhaminaa tullaan, sitä suuremmaksi tiedotusvälineiden rooli neuvottelutodellisuuden määrittämisessä nousee. Jokainen osapuoli tulee määrittämään neuvottelutuloksen omalta kantiltaan ja kainaloissa voipi olla erinäisiä ketunhäntiä, riippuen siitä kenen laskuun lausuntoja annetaan. On syytä toivoa, etteivät tiedemiehet ja kaikkein haavoittuvimmat kansakunnat jää tässä määrittelytaistossa pahnanpohjimmaisiksi – tai ettei niitä yritetä ostaa hiljaisiksi hyvissä ajoin.

Luonto ei neuvottele, eikä tulevilla sukupolvilla ole kokouksessa omia neuvottelijoitaan.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Kutsu ilmastosopimuspähkäilytilaisuuteen.

Kansainvälisen ympäristöpolitiikan areenoilla Greenpeace on yleensä sparraajan roolissa – hallitusten neuvottelijat tekevät esityksiään ja me kommentoimme ja ohjastamme, mihin suuntaan niitä kannattaisi viedä. Tarpeen tullen painostamme.  Joko järjestämme tapaamisia hallitusten edustajien kanssa neuvotteluiden tauoilla, tai pyydämme puheenvuoron neuvottelusalissa, jolloin puhuttelemme koko porukan tekemisiä kerralla. Saatammepa joskus järjestää mielenosoituksiakin.

Joskus asetelma kääntyy päälaelleen ja hallitukset pääsevät maksamaan potut pottuina, eli ruotimaan meidän esityksiämme. Näin tapahtui perjantaina täällä Bonnissa, kun Australian ja Yhdysvaltojen hallitukset isännöivät työpajaa, jossa valtioiden ilmastoneuvottelijat ottivat varaslähtöä tänään virallisesti alkavaan ilmastokokoukseen. Kaikki valtiot, jotka ovat tehneet kokonaisvaltaisempia esityksiä Kööpenhaminan ilmastosopimukseksi, oli kutsuttu esittelemään omia mallejaan. Lisäksi kutsu ropsahti meille. Sopimusluonnos (Copenhagen Treaty 1.0), jonka julkaisimme kesäkuussa yhdessä WWF:n ja neljän muun järjestön kanssa on herättänyt niin paljon mielenkiintoa, että se nostettiin yhdeksi vaihtoehdoksi.

Jokaista esitystä seurasi kaksi kommenttipuheenvuoroa ja meidän esitystämme kommentoivat Euroopan komission ja Malediivien edustajat. Kuten odottaa saattoi, esityksemme sai sekä risuja että ruusuja – täyslaidallinen molempia. Saman kohtelun saivat kaikki seitsemän muutakin esitystä – neuvottelujen keskellä kun ollaan. Komission edustajan kritiikki esittämäämme koordinointi- ja rahoitusinstituutiota kohtaan oli mitä ilmeisemmin suunnattu epäsuorasti kehitysmaille, jotka ovat tehneet saman suuntaisia esityksiä. EU kun haluaisi nojata olemassa oleviin instituutioihin, kuten Maailmanpankkiin ja sen hallinnoimaan ympäristörahastoon, mitä taas kehitysmaat eivät halua.

Se, että pääsimme esittämään sopimusluonnoksemme muiden sopimusesitysten rinnalla, antoi meille mainion lähtölaukauksen tänään alkaneeseen viiden päivän kokoukseen. Nyt voimme keskittyä yksityiskohdista vääntämiseen eri maiden kanssa. Laskeskelin, että ennen perjantain esitystämme olimme ehtineet esitellä sopimusluonnostamme jo liki 80 hallituksen edustajille erinäisten tapaamisten, työpajojen, seminaarien ja illallisesitelmien muodossa.

Neuvottelijoiden on aika siirtyä tekstin lisäysmoodista tekstin leikkausmoodiin ja yhteisymmärryksen etsimiseen. Aika on käymässä vähiin, ja ennen Bangkokissa syys-lokakuussa järjestettävää seuraavaa kokousta neuvottelutekstien on syytä supistua 300 sivusta lähemmäs viittäkymmentä, jotta sopimusluonnokseen/-iin saadaan jotain tolkkua ennen ratkaisevaa Kööpenhaminan kokousta joulukuussa.

Ja ne kaikkein isoimmat kysymykset – päästövähennysten tarve, rahoitus ja sopimuksen kansainvälisoikeudellinen sitovuus ovat edelleen levällään. Uusi-Seelanti julkisti tänään viimeisenä teollisuusmaana oman päästövähennystavoitteensa, 10-20 %, mikä tuskin juurikaan muuttaa teollisuusmaiden nykyisten tavoitteiden yhteisarvoa, joka on säälittävät 10-16 % v. 1990 tasosta v. 2020 mennessä. Näin vaatimattomilla tavoitteilla ei todellakaan solmita sopimusta, joka pitää maailman keskilämpötilan kaukana kaukana kahden asteen rajasta, jonka G8-maiden johtajat ja suurten talouksien foorumi (MEF) tunnustivat heinäkuussa vaararajaksi, jota ei tulisi ylittää.

Kansalaisjärjestöillä on edessään työntäyteinen puolivuotinen. Meidän on saatava aikaan niin iso globaali painostus, että kunnianhimon taso nousee merkittävästi Kööpenhaminaan mennessä.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Allekirjoittaneen luonnoskirjasta.

Virpi

Share on Facebook

”Tunteeko Greenpeace lainkaan EU:n ilmastopolitiikkaa?”, kyselee Kaj Luukko blogissaan. Luukko ei voi ymmärtää, miksi Greenpeace arvostelee Suomen ajamia joustoja hiili- ja turvevoimaloiden käytölle, kun meillä kerran on päästökauppa, joka hoitaa homman.

Kunpa hoitaisikin. Vaan kun ei yksin hoida.

Taidamme kuitenkin olla Luukon kanssa enemmän samaa mieltä kuin eri mieltä. Kerronpa miksi.

1) Jep, päästövähennysten tulee olla kustannustehokkaita ja järkeviä. Juuri näin. Mutta tärkeintä on, että vähennykset ovat myös riittäviä, jotta ilmastonmuutos voidaan vielä torjua jotakuinkin siedettävälle tasolle. Nykytiedon valossa EU-mailta tarvitaan vähintään 40 % vähennykset vuoteen 2020 mennessä. Suomen ja muiden maiden vaatimat joustot rikin- ja typenoksidien sekä pienhiukkasten päästöjä aiheuttavien hiili- ja turvevoimaloiden päästörajoihin helpottavat näiden voimaloiden käytön jatkamista myös vuoden 2020 jälkeen ja hidastavat uuteen, vähäpäästöisempään teknologiaan siirtymistä.

Pääosa näistä laitoksista tulisi ilmastosyistä sulkea jo ennen vuotta 2020, jolloin on ristiriitaista vaatia toisen direktiivin kautta lainsäädäntöön joustoja, joiden avulla laitosten käytön kannattavuutta parannetaan pitkälle tulevaisuuteen.

2) Yhtä mieltä olemme myös siitä, että kun on kyse kovimmilla pakkasilla käyntiin pyörähtävistä huippulaitoksista, ongelma on marginaalinen. Vaan kun direktiiviin vaaditut joustot eivät koske vain näitä laitoksia. Kyse on myös laitoksista jotka voisivat käydä kolme ja puoli kuukautta – eli pääosan lämmityskaudesta – vuosittain.

3) Luukon mukaan Greenpeacen tulisi ’keskittyä päästökaupan ulkopuoliseen alueeseen’. Näinpä juuri. Siksi Greenpeace muun muassa istui muiden alan asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa koko talven energiatehokkuustoimikunnassa pohtimassa keinoja, joilla päästöjä ja energian kulutusta voitaisiin vähentää liikenteessä, kotitalouksissa, palveluissa ja rakentamisessa. Lopputulos on mielestäni hyvä alku sille kehitykselle, jossa runsaspäästöisten voimaloiden käytöstä voidaan luopua, koska niiden käytölle ei energiankulutuksen vähentämisen ja talvikauden lämmityshuippujen leikkaamisen vuoksi ole tarvetta. Sitä odotellessa tarvitaan kuitenkin vielä vahvaa lainsäädäntöä, joilla myös saastepäästöihin puututaan. Jatkoajan vaatiminen erilaisten joustojen muodossa vain pitkittää muutoksia, jotka on väistämättä tehtävä.

4) Lopuksi olemme toki samaa mieltä myös siitä, että näiden voimaloiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä säädellään päästökaupan avulla. Ideaalitilanteessa päästökauppa on kustannustehokas tapa saavuttaa päästövähennykset. Todellisuudessa tätä ideaalitilannetta ei ole vielä nähty, eikä tulla ihan heti näkemäänkään, vaikka päästökaupan sääntöjä on toiselle ja kolmannelle päästökauppakaudelle parannettu. Sallittujen kokonaispäästöjen määrä on edelleen aivan liian korkea (kaukana yllä mainitusta -40% vähennyksestä),  puolet päästöoikeuksista jaetaan yhä ilmaiseksi ja leijonanosan päästövähennyksistä voi välttää rahoittamalla kyseenalaisia hankkeita kehitysmaissa (myös noin puolet). Näin ollen päästökauppa ei velvoita vähentämään saastuttavien voimaloiden käyttöä Euroopassa, eikä siihen myöskään velvoita IED-direktiivi, jos sekin porataan täyteen joustoja. Lopputulos on, etteivät hiilidioksidipäästöt eivätkä saastepäästöt vähene riittävän nopeasti, ja siirtymineen uusiin teknologioihin ja puhtaampiin järjestelmiin lykkääntyy.

Emme kai tätä halua?

Simo, Greenpeacen ilmastovastaava

Share on Facebook

Masentavien ilmastouutisten keskellä voi tutustua Greenpeacen tekemään “tulevaisuuden numeroon” maineikkaasta International Herald Tribune -lehdestä. Kööpenhaminan suuren ilmastokokouksen jälkeen 19.12.2009  päivätty näköislehti kertoo toinen toistaan positiivisempia ilmastouutisia, joista kaikki ovat periaatteessa ihan mahdollisia tapahtumia -jos siis poliittista tahtoa löytyy.

Lehden paperiversiota jaettiin torstaina EU:n johtajille Brysselissä, te, hyvät blogin lukijat, voitte tutustua lehden nettiversioon.

Pääjuttuna on maailman johtajien Kööpenhaminassa neuvottelema vahva ilmastosopimus. Kuten monet blogin lukijat varmaan tietänevät, maailmassa ei liene ympäristöjärjestöä, jossa YK:n Kööpenhaminan suurta ilmastokokousta ei odotettaisi pelon ja toivon sekaisin tuntein.

Internationl Herald Tribunen johto ei ilahtunut lehden “pilaversiosta”. Greenpeacen pääsihteeri Gerd Leipold toivoi kuitenkin lehden ottavan näköispainoksen kohteliaisuutena.

Virpi (joka oli lehden sarjakuvapuolen avustajakunnassa)

Share on Facebook

Vaikuttaa kovin siltä, että kohtalon iva ja tahaton komiikka ovat ottaneet Eija-Riitta Korholan kohteekseen. Hädin tuskin olin saanut unohdettua aikaisemman kirjoitukseni, kun Eija-Riitta Korhola raapusti jälleen hilpeän kirjoituksen. Kirjoitus moralisoi suureen ääneen tuulivoimateollisuuden lobbaamista: ” ihmettelen suuresti sitä kaksinaismoralismia, joka tuulivoimateollisuuden lobbyyn liittyy.” Aikaisemmin Korhola on painottanut, että tuulivoimalobbareita ei tarvitse uskoa, sillä hehän ovat lobbareita.

Ihmettelen suuresti, kuinka Korhola voi todeta moista, kun samalla hän itse kuitenkin robottimaisesti rummuttaa ydinvoima- ja turveteollisuuden lobbareiden väitteitä. Vastoin sekä Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n että EU:n kantaa Korhola katsoo turpeenkin ”hitaasti uusiutuvaksi” energiamuodoksi, vaikka sen uusiutuminen kestää tuhansia vuosia ja päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Tarpeeksi pitkällä aikajaksolla kivihiili ja maaöljykin ovat ”hitaasti uusiutuvia” energiamuotoja. Mitä tulee ydinvoimaan, niin IPCC ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA asettavat molemmat energiansäästön ja uusiutuvat energiamuodot ydinvoimaa tärkeämmiksi keinoiksi päästöjä vähentäessä. Ylipäänsä ydinvoiman suhteen Korholalla on käsittämätön taito koota kirjoituksissaan yhteen tiiviinä pakettina yleisimpiä virheellisiä ja harhaanjohtavia käsityksiä ydinvoiman puhtaudesta, hinnasta, ilmastovaikutuksista ja niin edelleen. Näiden virhekäsitysten kommentointi veisi sen verran tilaa, että säästän ne tulevaisuuteen. Pitäkää silmänne siis tarkkana tämän blogin suhteen.

Sokerina pohjalla nostan vain esille Korholan toisinaan toistaman väitteen, että tuulivoima kannibalisoi työpaikkoja Espanjassa. ”Akateemisena tutkimuksena” Korhola heittää espanjalaisen, yritysrahoitteisen lobbausinstituutin tutkimuksen, joka on saanut ankaraa kritiikkiä sekä puolueellisuudesta että itse tutkimustavoista. Itse instituutin toimijatkin ovat toimineet useissa ExxonMobilin rahoittamissa etujärjestöissä kiistämästä ilmastonmuutosta.

Niin että miten se menikään se lobbauksen kaksinaismoralismi? Korhola taitaa olla erittäin perso heittämään lähdekriittisyytensä, skeptisyytensä ja moraalinsa romukoppaan, kun jokin epämääräinen tiedonriekale tukee hänen agendaansa.

Topias Salonen

Share on Facebook

Ironian suuret sormet ovat josku hulvattomia sorkkiessaan maallisia tapahtumia.

Eija-Riitta Korhola heitteli blogissaan kuukausi takaperin jälleen lokaa ympäristöjärjestöjen niskaan. Tällä kertaa ydinvoimakriittisyydestä. Korhola uumoilee, että järjestöjen ydinvoimavastustus on identiteettikysymys, joka menee kaikkien muiden ympäristöongelmien, jopa ilmastonmuutoksen edelle ympäristöjärjestöillä.

Tässä vaiheessa ironian rasvainen etusormi tönäisee Eija-Riitta Korholaa. Korhola ei ole nähtävästi pahemmin sisäistänyt minkä takia järjestöt vastustavat ydinvoimaa. Radioaktiivisten aineiden perimmäisen ongelmien lisäksi ilmastonmuutos on nimittäin tehnyt ydinvoimasta aivan uudella tavalla ongelmallisen. Vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin maailmalla rajusti lisää, olisi sen osuus päästövähennyksistä vain marginaalinen. Kalliin ja hitaan ydinvoiman rakentaminen kuitenkin vie valtavasti resursseja merkittäviltä päästövähennyskeinoilta. Ilmastonmuutoksen alla ydinvoiman vastustaminen on siis pragmaattista, ei ideologista. (Lisäys: Lue MIT:n tuore raportti ydinvoiman huonosta päästövähennyspotentiaalista).

Ironista, sillä itse Korholalle ympäristöjärjestöjen vastustaminen vaikuttaa olevan hyvinkin keskeinen identiteettikysymys. Vaikuttaa siltä, ettei Korhola edes vaivaudu perehtymään miksi ydinvoimaa vastustetaan, sillä hänen identiteetilleen on tärkeää olla eri mieltä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja jos ydinvoimavastustuksen leimaa joksiksin identiteettihaihatteluksi, voi hän näppärästi jättää käsittelemättä todelliset syyt vastustaa ydinvoimaa. Ei tunnu mahtuvan Korholan päähän, että ydinvoimaa vastustetaan ihan konkreettisista, meidän arkeemme vaikuttavista syistä. Korhola huomauttaa näennäisestä tikusta toisten silmässä, muttei näe, että omassa silmässään törröttää kokonainen halko.

Kritiikkiä saimme myös siitä, kuinka ympäristöjärjestöjen rinnalla ydinjätteen ja uraaninlouhinnan riskeistä on puhunut professori, geologi Matti Saarnisto, joka suhtautuu varauksellisesti ilmastonmuutosta koskevaan tieteeseen. Korholan mukaan Saarniston pitäisi kuulua ympäristöjärjestöjen mustalle listalle tämän takia. Suomalaisen tiedeakatemina pääsihterinä toimiva Matti Saarnisto on erityisesti perehtynyt jääkausien geologiaan ja arvioinut Säteilyturvakeskuksen pyynnöstä Posivan ydinhautahanketta. Ilmeisesti Korholan mielestä kaikki tämä asiantuntijuus ja kokemus täytyisi sivuuttaa kokonaan. Minä en näe asioita niin mustavalkoisena, ja opin jo yläasteella mitä argumentum ad hominem tarkoittaa.

Seuraavaksi ironia kaataa Korholan kumoon karvaisella keskisormellaan. Korholan kollegan ja Kokoomuksen eurovaaliehdokkaan, europarlamentaarikko Ari Vatasen mukaan vouhotus ilmastonmuutoksesta on vihreän liikkeen kehittämä salaliitto, jotta vihreä liike saisi valtaa. Hulvatonta, että radikaali ilmastoskeptikko, jolle jonkin asian vastustaminen on niin suuri identiteettikysymys, että sitä varten pitää kehittää salaliittoteorioita, löytyykin Korholan oman puolueen riveistä, ja vielä on Korholan rinnalla Euroopan parlamentissa.

Eija-Riitan olisi hyvä ehkä vähän tarkistaa kenelle minkäkin vastustus on identiteettikysymys.

Topias Salonen

Share on Facebook

Nyt se on laskettu. Uusimmassa Nature-tiedelehdessä julkaistu artikkeli määrittää, kuinka paljon kasvihuonekaasuja meillä on enää varaa päästellä, jos haluamme estää ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen.

Hiilidioksidibudjetti vuosisadan ensimmäiselle puoliskolle (2000-2050) on noin 1000 miljardia tonnia (Gt), josta olemme ensimmäisten yhdeksän vuoden aikana käyttäneet jo lähes kolmanneksen. Muille kaasuille on arvioitu tilaa noin 500 gigatonnin verran. Tällöin lämpötilan nousu pysyisi kahden asteen alla 75 % todennäköisyydellä.

Eli suomeksi sanottuna…

* voimme käyttää enää korkeintaan neljänneksen tunnetuista, nykyteknologialla taloudellisesti hyödynnettävistä fossiilisen energian varoista. Uusien öljyvarantojen etsimisessä ei ole järjen hiventä.

* jos päästöt pysyvät nykytasolla, on jäljellä oleva liikkumavara käytetty jo 20 vuodessa.

* jos päästöt jatkavat viime vuosien kasvutrendiä, on päästettävissä olevat päästöt tuprutettu jo paljon aiemmin, hiilidioksidin osalta noin vuoteen 2022 mennessä.

* mahdollisuus torjua vaarallinen lämpeneminen on edelleen mahdollista, mutta edellyttää käytännössä sitä, että päästöt kääntyvät laskuun reilun viiden vuoden sisällä.

* jos päästöt eivät käänny laskuun, vaan ainoastaan kasvavat hitaammin seuraavat kymmenen vuotta ovat mahdollisuudet vakavien seurauksien välttämiseen vuoden 2020  jälkeen oleellisesti heikommat.

Seuraavien kymmenen vuoden päästökehitys ratkaisee siis pitkälti sen, voimmeko hillitä lämpenemisen kohtuulliselle tasolle. Jos päästöt eivät käänny nopeaan laskuun, on jäljellä olevasta päästövarasta vuonna 2020 käytetty jo niin suuri osa, että katastrofaaliselta lämpenemiseltä vältyttäisiin enää romauttamalla päästöt epäinhimillisellä nopeudella. Jos taas saamme käänteen aikaiseksi, olemme ratkaisun polulla.

Lienee sanomattakin selvää, että Kööpenhaminan ilmastokokouksella joulukuussa ei ole varaa epäonnistua, jos päästöjen kasvu halutaan taittaa seuraavalla sopimuskaudella (2013-2017).

Tuoreessa Naturessa on monta mielenkiintoista ilmastokirjoitusta. Kannattaa lukea. Viittaamaani artikkelia koskevan, kirjoittajien itsensä laatiman kysymys-vastaus -paperin löydät täältä.

Kaisa Kosonen

Jälkikirjoitus: Mitä ihmeellistä on kahdessa asteessa?

Lämpenemisen rajoittaminen ”vain” kahteen asteeseen ennustetun neljän, tai jopa kuuden asteen sijaan, ei sinänsä takaisi ihmiskunnalle turvallista tulevaisuutta. Jo kahdella asteella maapallo olisi todennäköisesti lämpimämpi, kuin se on ollut miljooniin vuosiin. Greenpeace lähteekin siitä, ettei edes artikkelissa arvioitua hiilibudjettia tule kokonaisuudessaan käyttää, vaan vuoteen 2050 mennessä olisi globaalit päästöt leikattava 70 % sijaan niin lähelle nollaa kuin mahdollista. Näin voisimme hyvällä todennäköisyydellä pysäyttää lämpenemisen 1,5 asteeseen ja riski ylittää 2 astetta olisi puolet pienempi.

Kaksi mahdollista tulevaisuutta: punainen, jossa päästövähennyksiä ei toteuteta ja sininen, jossa päästöjä leikataan 70 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Lähde: Meinshausen et al. (2009). http://www.pik-potsdam.de/

Share on Facebook

Todd Stern Bonnin ilmastokokouksessa. Kuva: ENB News Service, IISD

Maailman valtioilla on enää 252 päivää aikaa valmistella käänteentekevää ilmastosopimusta katastrofaalisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Se on tupla tai kuitti. Jos hyvin käy, valtioiden johtajat solmivat Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sopimuksen, joka käynnistää uusiutuvan energian vallankumouksen, lopettaa asteittain trooppisten metsien raivauksen ja kääntää maailman kasvihuonekaasupäästöt jyrkkään laskuun reilun viiden vuoden sisällä.

Jos käy huonosti, ja päästövähennystavoitteet jäävät kauas siitä, mitä tarvitaan,  voi ihmiskunta menettää viimeisen mahdollisuutensa pysäyttää lämpenemisen alle katastrofaalisen kahden asteen rajan.

Niiden kahden vuosikymmenen aikana, jona kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja on käyty, on ilmiö ehtinyt edetä niin pitkälle, ettei vähittäisistä päästövähennyksistä ole enää vastaavaa hyötyä. Leikkausten on oltava nopeita ja syviä, jotta vakavat ja peruuttamattomat seuraukset voidaan välttää. Maailman päästöt on saatava niin lähelle nollaa kuin mahdoillista vuosisadan puoliväliin mennessä, minkä vuoksi teollisuusmailta tarvitaan 40 % päästöleikkaukset jo vuoteen 2020 mennessä. Kehitysmaiden on liityttävä kerhoon nopeasti kiristyvässä tahdissa.

Kööpenhaminan kokousta valmistelevat neuvottelut jatkuvat Bonnissa seuraavien puolentoista viikon ajan. Yksi odotetuimmista puheenvuoroista kuultiin jo tänään avajaispäivänä, kun Todd Stern piti Barack Obaman hallinnon ensimmäisen puheenvuoron kahdeksan vuoden Bush-helvetin jälkeen.

Puhe oli optimistisuudessaan ja ratkaisukeskeisyydessään odotetusti täysin eri planeetalta, kuin mitä USA:ta on totuttu kuulemaan. Samalla Stern kuitenkin varoitti realismista: vaikka on pyrittävä tekemään, mikä tieteellisesti on välttämätöntä, on sopimuksen lopulta oltava myös USA:n kongressin hyväksyttävissä. Samaa viestiä Stern välitti eurooppalaisille jo perjantaina.

Obama ja kaverit, ei se nyt oikein käy, että tieteestä aletaan joustaa. USA:ltakin tarvitaan selvästi suuremmat päästövähennykset vuosikymmenessä, kuin mikä julkilausuttu tavoite nyt on. Greenpeacen tuore Energy Revolution -raportti USA:lle osoittaa, että se on myös teknistaloudellisesti mahdollista.

Obama, kyllä tekin pystytte parempaan – Kööpenhaminaan mennessä!

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Yyhyhyyh. YngfffAAARGH!

Tiedättehän sellaisen äärettömän turhautumisen tunteen, jolloin läimäytätte hämmästyksestä kämmenet kasvoille, päästätte huudahduksen ja teidän tekee mieli alkaa karjua ja hakata näppäimistöllä näyttöä tuusan nuuskaksi? Tuollaisia tuntemuksia tulee välillä kun lukee uutisia ympäristöasioista ja ilmastopolitiikasta.

Suuri joukko tutkijoita on kokoontunut Kööpenhaminaan päivittämään ilmastonmuutosta koskevaa tietoa, ja hirveältä kuulostaa. Merenpinnat uhkaavat nousta tällä vuosisadalla reilusti yli puoli metriä, Amazonasin sademetsät taas tuhoutua suurimmaksi osin ja arktiset alueet alkaa luovuttaa suuria määriä kasvihuonekaasuja. Sitten jotkut heput, kuten Puolan pääministeri Donald Tusk, älisevät kuinka sitovat päästövähennystavoitteet ja niiden rahoittaminen ovat ikäviä. EU:n maaliskuun huippukokouksessa eri maiden päättäjät kokoontuvat jälleen keskustelemaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemisen rahoituksesta, valmistautuen kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin Kööpenhaminassa loppuvuodesta. Donald Tusk haraa kuitenkin rahoitusta vastaan ja siten haraa koko EU:n kantaa vastaan vaikeuttaen näin edelleen Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin valmistautumista.

Kun uutiset pukkaavat ulosteita tuulettimeen (anteeksi anglismini) ilmastonmuutoksen suhteen niin en voi mitenkään käsittää miten politiikassa joku pystyy toimimaan tuolla tavalla. No, onneksi Internet avaa mahdollisuuksia, ja nettisivujemme kautta voikin vedota Donald Tuskiin, jotta hänestäkin saataisiin pilkahtamaan esiin intoa pelastaa maailmaa! Hop!

Nyt minun pitää hengittää.

Topias Salonen

Share on Facebook

Yllä Tukholman toimistomme ilmastokampanjoitsija Anders Hellbergin slideshowraportti Greenpeacen tämänpäiväisestä protestista EU:n valtiovarainministerien kokouksessa Brysselissä. Ruotsinkielentaitoisille suosittelen play -nappulan painamista audion kuulemiseksi.

Yli 300 Greenpeacen aktivistia (mukana pohjoismaista Andersin lisäksi Greenpeacen pohjoismaiden pääsihteeri Mads Flarup Christensen) halusivat vinkata arvon finanssiherroja omituisesta pikku laskuvirheestä: miljardeja kyllä syydetään pankeille, mutta jostain syystä veronmaksajien ropot eivät näytä löytävän tietään ilmastonmuutoksen torjuntaan…

Virpi

Share on Facebook

Moni on varmasti upottanut kasvonsa kämmeniin kauhistellessaan Yhdysvaltojen mennyttä ilmastopolitiikkaa. Toinen mokoma on vedonnut, ettei meidän toimillamme ole mitään merkitystä, koska Yhdysvallat. Rapakon toisella puolella kuitenkin ollaan osaltaan yllättävän aktiivisia ilmastoasioiden puolesta, ja selvää on, että Barack Obamalle ilmastoasiat ovat myös tärkeitä.

Yhdysvalloissa Washington DC:ssä alkoikin tänään Power Shift -tapahtumaa, jonka järjestää valtava läjä nuoriso- ja ympäristöjärjestöjä, mukana mm. Greenpeace. Tapahtuma tarkoituksena on yhdistää ja nuoria kamppailemaan ilmastonmuutosta vastaan, antaa heille tähän keinoja ja osoittaa päättäjille ilmastoasioden merkitys nuorille. Osoittaaksemme tukea tälle tapahtumalle myös rapakon tällä puolen kävimmekin nuorten vapaaehtoisten kanssa Yhdysvaltojen suurlähetystöllä toimittamassa kirjeen Barack Obamalle. Kuvia tuesta ympäri maailmaa tullaan esittämään Power Shift-tapahtumassa, ja toivottavasti ameriikoissa muistavat, etteivät ole yksin!

Greenpeacen aktivisteja Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä torstaina

Yhdysvalloissa nuoret ovat myös avoimesti ilmoittaneet aikovansa toteuttaa suuressa mittakaavassa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta. Yhdysvaltojen Capitol Buildingille tuottaa lämpöä yli satavuotias hiilivoimala, joka edustaa monille maan ja erityisesti hallinnon jämähtäneisyyttä ja riippuvuutta likaisiin polttoaineisiin. Siispä nämä nuoret piirittävät hiilivoimalan estäen sen toiminnan päiväksi.

Yhdysvalloissa siis on selkeästi kuplinut pinnan alla halu toimia ilmaston eteen, vaikka aikaisempi hallitus onkin ollut, noh, nihkeä ilmastoasioiden suhteen. Mikäli oikein muistan, niin Bushin valtakaudella liittovaltion kieltäytyessä toimimasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi moni osavaltio turhautui liittovaltion aikaansaamattomuuteen, ja osavaltiot alkoivat itsekseen toteuttaa päästövähennyksiä. Nyt, kun Bushin hallintokausi on ohi ja Obama johdossa, pääsevät toivottavasti nämä pinnan alla muhineet kuplat purskauttamaan raikasta ilmaa pinnalle ja toden teolla toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Obaman visiot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä lamaa vastaan taistelu panostamallaa uusiutuviin energiamuotoihin ovat ihastuttavan kunnianhimoista. Toivottavasti EU ei jää nolosti Yhdysvalloista jälkeen ilmastoasioissa. Onhan EU jokseenkin pitänyt itseään ilmastoneuvotteluiden ja -politiikan edelläkävijänä. Toivottavasti syntyy kilpailua siitä, kenen ilmastopolitiikka on rohkeinta ja tehokkainta!

Topias Salonen

Share on Facebook

Kaisa lassottiin kansainvälisen ilmastopolitiikan kiemuroihin.

Tarkkasilmäisimmät tuttuni huomasivatkin jo Hesarista (jonka kuvituksessa minulla oli muuten yhtä tympeä ilme kuin tässä), että tittelini on vaihtunut. Näin on näreet. Siirryin tammikuussa uusiin tehtäviin ja työskentelen nyt ilmastopoliittisena neuvonantajana – yhtenä monesta – Greenpeace Internationalin politiikan ja yritystyön yksikössä.

Olen seurannut kansainvälistä ilmastopolitiikkaa jo kymmenisen vuotta, joten olen erittäin motivoitunut uusien haasteiden edessä – pääsenhän osallistumaan ilmastopolitiikan supervuoteen paraatipaikalta. Käynnissä on tiivis kansainvälisten kokousten vuosi, joka tähtää käänteentekevän ilmastosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa.

Suomen ilmastorintamaa seuraaville minulla on hyviä uutisia: seuraajanani reilun kuukauden päästä aloittaa Simo Kyllönen, jolla on pitkä ja monipuolinen kokemus sekä kansainvälisestä että kotimaisesta ilmastopolitiikasta.

Työyhteisöni on nyt Amsterdamissa, mutta jatkan työskentelyä Suomen toimistosta käsin ainakin vuoden loppuun. Niinpä tulen jatkossakin kirjoittelemaan myös Suomen toimiston blogiin – toivottavasti vähän hilpeämmällä ilmeellä höystettynä.

Kaisa

Share on Facebook

Tämä viikko on ollut erityisen valoisa ympäristölle. Tässä esimerkkejä positiivisista uutisista reilun viikon ajalta.

• iso oikeusjuttu julkisista tuista fossiilihankkeille kehitysmaissa voitettiin jenkeissä. Ympäristöjärjestöt ja ilmastonmuutoksen uhkaamat kaupungit vaativat suuria julkisia rahoituslaitoksia lopettamaan ympäristölle ja ilmastolle tuhoisten hankkeiden rahoittamisen.
• Kreikka sanoutui irti hiili- ja ydinvoimasta
• 50 miljardin dollarin tukiaiset hiili- ja ydinvoimalle ja miljardin dollarin käyttäminen ydinaseisiin estettiin jenkeissä
• Helsingin kaupunginvaltuutetut sanoutuivat irti palmuöljystä
• Greenpeacen kivihiilen vastainen taistelu laajeni Indonesiaan
• Lamasta huolimatta vuonna 2008 tehtiin jälleen ennätys tuulivoimaloiden käyttöönotossa. Vuodessa asennettiin 27 000 megawattia eli yhdeksän ydinvoimalan verran. Uusia ydinvoimaloita ei sen sijaan kytketty verkkoon yhtään kappaletta ja vanhoja on viime vuoden alun jälkeen poistettu käytöstä kolme.
• Australiassa viikko on ollut mustin vuosiin pensaspalojen takia. Toivonpilkahdus oli kuitenkin se, että tulihelvetti sai palomiehet vaatimaan hyvin voimakassanaisesti hallitukselta toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi
• Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa selvisi, että Suomessa tuulee talvella
• Haminan tuulivoimatehdas palkkaa satoja ihmisiä laman keskellä Haminaan ja houkutteli perässään hakukonejätti Googlen perustamaan toimipisteen Suomeen

On näitä varmasti ollut muitakin, lisää omasi kommentteihin!

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Viime vuonna Greenpeacen laivat seilailivat aktiivisesti ympäriinsä maasta toiseen kampanjoiden kivihiiltä vastaan Quit Coal -kiertueella. Kiertue kävi myös Kreikassa, jossa Greenpeace on yhdessä muiden järjestöjen, muun muassa WWF:n kanssa kampanjoinut voimakkaasti hiilivoimaa vastaan. Ja asioita tapahtuu! Maanantaina Kreikka ilmoitti luopuvansa aikeista rakentaa uusia hiili- ja ydinvoimaloita ja panostavansa niiden sijaan vahvasti uusiutuviin energiamuotoihin tulevaisuudessa. Tässä on oikein oivallinen tilaisuus Kreikalle hyödyntää Greenpeacen Energy [R]evolution -selontekoa uusiutuvien energiamuotojen ja energiansäästön mahdollisuuksista. Toivottavasti muut maat ottavat esimerkkiä Kreikan kunnianhimoisuudesta!

Mutta tehtävää vielä riittää! Tänään Greenpeace protestoi Indonesiassa hiilivoimaa vastaan. Vaikka Indonesialla on suuret mahdollisuudet hyödyntää uusiutuvia energiamuotoja, maan energiaministeriö näkee hiilen halpana energiantuotantomuotona. Greenpeace julkaisi hiljattain raportin kivihiilen todellisista kustannuksista, jotka ovat kerrassaan valtavia. (Henkilökohtaisena huomautuksena lisättäköön vielä, että kivihiili on iljettävän likaista ja jumittuu hiuksiin, nimim. “tanskalaiseen hiilivoimalaan itsensä kahlinnut”.) Toisin kuin jotkut siis luulevat, Greenpeace tosiaan kampanjoi aktiivisesti myös kivihiiltä vastaan, ja kampanjointi jatkukoon.

Topias Salonen

Share on Facebook

Ilmastolakia Suomeen ajava Polttava kysymys -kampanja järjestää huomenna torstaina kaikille avoimen tilaisuuden, jossa voi tentata kansanedustajia paitsi ilmastolaista, niin ilmastonmuutoksen torjunnasta yleisemminkin.

Päästöpäättäjät.fi -palvelustamme voitte käydä kuikuilemassa mitä kansandustajat ovat todellisuudessa sanoneet ilmastonmuutoksen torjunnan saralla. Siellä voi herätä kysymys jos toinenkin, joita voi sitten käydä kansamme edustajille huomenna esittämässä.

Tilaisuudessa on keskustelemassa seitsemän kansanedustajaa Helsingistä ja Uudeltamaalta:
Tanja Karpela (kesk.),
Heidi Hautala (vihr.),
Paavo Arhinmäki (vas.),
Susanna Huovinen (sd.),
Sanna Lauslahti (kok.) ja
Päivi Lipponen (sd.)

Paikka on Helsingin yliopiston Porthania -rakennus sali III, Yliopistonkatu 3 ja aika 18-19.30. Kahvia on kuulemma tarjolla.  Puhetta johtaa Polttavan Kysymyksen kampanjakoordinaattori Meri Pukarinen.

Virpi

Share on Facebook

Tässäpä taas Topias! Terävämuistisimmat muistanevatkin, että kesällä blogitin feissarin päiväkirjaan. Nyt olenkin siirtynyt toviksi energiakampanja-avustajaksi, joten pääsen taas availemaan sanaista arkkuani, tällä kertaa enemmän energia-asioista.

Niin, niistä energia-asioista. Toistuvasti ovat tuulivoimaan skeptisesti suhtautuneet piehtaroineet siinä väitteessä, ettei Suomessa tuule silloin kuin sähköä eniten tarvitaan – talvella. Tämän väitteen voi nyt heittää helmikuisen tuulen vietäväksi, sillä Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas-väliraportti tietää kertoa meille, että Suomessa tosiaan tuulee myös talvella!

Ydinvoimaan mieltynyt hallitus visioi tuulisähkön tuotannon nostamista 2000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä siinä missä tuulivoimateollisuus valmistelee tuulisähkön tuotannon nostamista 5000 megawatin paikkeille. Ottaen huomioon tuuliatlaksen väliraportin ja tuulivoimateollisuuden valmistelut, olisi hallituksen vähitellen aika arvioida uudestaan kunnianhimoisemmin tuulivoiman mahdollisuudet. Ilmastonmuutosta torjuttaessa ei ole syytä olla vaatimaton.

Topias Salonen

Share on Facebook

Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern julistaa New Scientist -lehdessä talouden taantuman olevan juuri oikea hetki satsata vihreisiin energiaratkaisuihin. Oman alma materini, London School of Economicsin professori sanoo, että vihreän talouden vallankumous pitää käynnistää jo kuukausien sisällä.

While the global economic downturn could distract us from the bigger task of tackling climate change, it is also an opportunity to bring forward investments in low-carbon technologies while costs are lower. It can provide job opportunities in the short run in key sectors where resources are idle, such as construction. Investments that improve energy efficiency will also yield benefits when power and heating prices increase again during economic recovery. In the long term, investments in low-carbon technologies could provide sustainable and well-founded economic growth, in contrast to the recent booms, and eventual busts, driven by flaky dotcom ventures or inflated house prices.

Helmikuussa julkaistaan päivitys vuonna 2006 julkaistusta Sternin raportista. Päivitystä tarvitaan, sillä kuten Stern itsekin toteaa, on käynyt selväksi, että kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet nopeammin kuin odotettiin.

Kannattaisiko tässäkin maassa satsata ydinvoimaan tuhlaamisen sijasta kunnolla uusiutuviin ja energiatehokkuutta parantaviin ratkaisuihin, joilla voidaan paitsi edesauttaa vihreää talousvallankumousta, myös olla hyvissä peliasemissa uudenlaisessa talousympäristössä?

Greenpeacen tuore Kestävän energian vallankumous on tiekartta vihreän talouden vallankumoukselle Suomessa. Raportti osoittaa, miten uusiutuvia energialähteitä ja energian säästöä voitaisiin lisätä huomattavasti hallituksen suunnitelmia nopeammin. Päästövähennykset olisivat yli kaksinkertaiset hallituksen kaavailuihin nähden.  Samalla irtautuisimme sähkön tuontiriippuvuudesta ja loisimme mitä kannustavimman toimintaympäristön kotimaisille kestävän teknologian yrityksille.

Löytyisikö Suomesta taloustieteilijöitä, jotka uskaltaisivat haastaa ydinvoimaänkyrät ja turvetuijat?

Linkkivinkkikiitokset Seppo Leinoselle.

Share on Facebook

Greenpeace esitteli eilen 212 -sivuisen Energy revolution -skenaarionsa, joka kertoo miten päästöjä vähennetään radikaalisti uusiutuviin ja energiatehokkuuteen satsaamalla. Jos aika on kortilla tai keskittymiskykysi on yhtä surkea kuin allekirjoittaneen, kannattaa raportin lukemisen sijaan painaa yllä olevaa play -nappulaa ja katsoa miten tuo Greenpeacen ajama “energiavallankumous” toteutataan käytännössä Pohjoismaiden olosuhteissa.

Suosittelen.

Virpi

PS. Jos halajat elokuvaa dvd:nä esim. opetustarkoituksiin, ota yhteys toimistoihmiseemme Valteriin: valter.vilkko(ät)greenpeace.org

Share on Facebook

Kello on 3.01 perjantain ja lauantain välisenä yönä ja Poznanin ilmastokokous on juuri päättynyt. YK:n ilmastokokoukset tuppaavat päättymään aina aamuyöllä.

Ja mitä kokouksessa saavutettiin? Kehitysmaiden sopeutumisrahasto käynnistettiin (taas), vuodelle 2009 sovittiin työohjelma ja uuden sopimuksen rustaamisessa päätettiin siirtyä ideointi- ja rupatteluvaiheesta varsinaisiin neuvotteluihin sopimustekstistä. Virkamies luettelisi mielellään myös joukon asiakohtia, joissa pilkun paikkaa siirrettiin toiseen.

Eikö tämän kaiken olisi voinut sopia sähköpostitse? Pitikö tosiaan lennättää 11 000 ihmistä kahdeksi viikoksi Puolaan sopimaan työohjelmasta tulevalle vuodelle?*

Sitä sopii kyllä kysyä. Mutta vastaus on silti yksiselitteinen: uutta, maailman energiajärjestelmän mullistuksen käynnistävää, ja trooppista metsäkatoa hillitsevää ilmastosopimusta ei solmita yhdessä kokouksessa tai sähköpostinvaihdolla. Edessä on vielä kuudesta kahdeksaan viikkoa virkamiespainia (3-4 kokousta) ennen ratkaisevaa Kööpenhaminan kokousta joulukuussa 2009.

Mutta Poznanissa rokkitähden elkein vieraillut Al Gore on oikeassa: ”We are able to do it. We have to do it. And we will do it.” **

Hänellä oli myös toinen erittäin painava viesti: poliittinen tahto on edelleen osittain hukassa, mikä kävi ilmi jälleen Poznanissa (ja EU:n päättäessä ilmastopaketistaan). Ensi vuonna tarvitaan ennennäkemättömän laajaa ja päättäväistä kansalaistoimintaa eri puolilla maailmaa, jotta ministereille ei jää mahdollisuutta olla tekemättä riittävän kunnianhimoisia päätöksiä Kööpenhaminassa.

Goren mukaan suuret muutokset eivät tule olemaan helppoja. Joskus ne vaativat kyvyttömien päättäjien syrjäyttämistä. Mutta amerikkalaisilla on viesti maailmalle: Yes we can!

Kaisa Kosonen

* = Minä ja luonnonsuojeluliiton kollegani Leo Stranius kapinoimme lentosirkusta vastaan suuntaamalla tänään juna-bussi-lautta yhdistelmällä kohti Suomea.

** = Lainaus on ulkomuistista, eikä siis ehkä ihan sanatarkka.

Share on Facebook

Kuuntelin tänään (torstaina) Poznanin ilmastokokouksessa ministereiden puheenvuoroja ”jaetusta visiosta” eli siitä, mihin tulevan ilmastosopimuksen pitäisi oikeastaan tähdätä ja millä periaatteilla. Etelä-Afrikka piti hyvin rakentavan puheenvuoron korostaen, että teollisuusmaat ja kehitysmaat ovat samassa veneessä ja että kaikilta tultaisiin tarvitsemaan toimia. Ranska muistutti, että olemme nyt kehityspolulla, joka on ylittänyt tutkijoiden pahimmat ennusteet. Useampi ministeri totesi, että talouskriisiä ei saa nähdä syynä toimien hidastelulle, vaan mahdollisuutena puhtaan kasvun luomiselle.

Mieleen jäävimmän puheenvuoron piti kuitenkin epäilemättä Panama. Ministeriltä nimittäin paloi päre. Katselin hämmästyneenä, kun sopeutumisrahaston käynnistämisvaikeuksista puhunut ministeri korotti vähitellen ääntään ja lopulta huusi. Itse kuulin kuulokkeistani vain englanniksi käännetyn version (kääntäjä pysyi hillittynä kuin puolalainen dubbaaja), mutta luulen, että alkuperäisestä vapaasti suomennettuna lausunnon viesti olisi varmaan mennyt jotenkin näin: On se nyt ***tana ettei yhtä sopeutumisrahastoa saada pystyyn! Me ollaan ***kele kärsitty tänä vuonna neljä äärimmäistä sääilmiötä.

Tämän puheenvuoron jälkeen EU-maat eivät sitten oikeastaan muusta puhuneetkaan kuin kehitysmaiden sopeutumistoimien tukemisen tärkeydestä.

Vaan puheet eivät nyt riitä. Kehitysmaat haluavat, että jo aiemmin sovittu sopeutumisrahasto saadaan Poznanissa vihdoin käynnistettyä ja rahat virtamaamaan. Saa nähdä, löytävätkö teollisuus- ja kehitysmaat yhteisen näkemyksen juridisista järjestelyistä ja siitä, ohjataanko rahastoon tuloja uusista mekanismeista.

Mutta vielä puheista. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon piti nimittäin erinomaisen puheen. Hän korosti, että ilmastokriisi on paljon vakavampi asia kuin talouskriisi. Toisaalta hän korosti energiajärjestelmän muutoksen luomia mahdollisuuksia ja peräänkuulutti uudenlaista globaalia solidaarisuutta. Hän myös osoitti painavan viestin EU:lle muistuttaen, että EU:n päätöksillä (loppusuoralla oleva energiapaketti) on merkitystä koko maailmalle.

Paula Lehtomäki peräänkuulutti omassa puheenvuorossaan puhtaan teknologian vallankumousta. Kas kun sattui! Mehän esittelemme ensi keskiviikkona Suomessa Energy [r]evolution -skenaariotamme, joka on Greenpeace Internationalin ja Euroopan uusiutuvan energian teollisuuden yhteinen globaali energiavisio. Kävinkin ministerin puheen jälkeen kehaisemassa häntä hyvästä sloganista ja muistuttamassa tilaisuudestamme.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Ilmastoneuvottelut Poznanissa ovat ajautuneet metsien osalta samaan umpikujaan kuin lukuisat YK-neuvottelut metsistä jo vuosikymmenen ajan.

Metsäkatoa pitää ehkäistä, jotta maailman biodiversiteetistä voidaan säästää edes osa ja vaarallinen ilmastonmuutos torjua. Metsiä säästämällä tämä olisi helppoa, mutta suunnitelmat eivät sovi kaikille. Suuryritykset ja heidän etujaan ajavat hallitukset haluavat jatkaa sademetsien kaatamista ja esittää plantaasien istuttamisen tilalle ympäristötekona.

Tämä juoni on taas hyväksytty Poznanissa. Käytetyn määritelmän mukaan kaikki puuta kasvava maa on “metsää”. Metsiä käsitellään hiilitikkuina, vaikka 1,6 miljardia ihmistä on riippuvaisia metsistä jokapäiväisessä elämässään ja niissä elää yli puolet maailman lajistosta.

Jos suunta ei muutu ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta, Indonesia ja Brasilia voivat tulevaisuudessa olla “ilmastosankareita” ja päästä velvoitteistaan kaatamalla sademetsät ja perustamalla tilalle puupeltoja.

-Sini Harkki

Share on Facebook

Tänään jos sattui liikuskelemaan aamupäivällä Helsingin keskustassa saattoi törmätä yllättävään näkyyn. Joukko “kansanedustajia” taivalsi arvokkaasti eduskuntatalolta Senaatintorille pingviinien ja lumiukkojen saattelemana. Hesarin video kulkueesta löytyy täältä.

Kulkue oli osa Maan ystävien Euroopan laajuisesti organisoimaa Polttava kysymys -kampanjaa, jonka tarkoituksena on saada eduskunta hyväksymään ns. ilmastolaki. Ilmastolaki velvoittaisi maamme hallitukset toteuttamaan vuosittain 5 prosentin päästövähennykset. Vitkuttelun ja ketkuttelun sijaan saataisiin siis päättäjiltä pitkäjänteistä toimintaa päästöjen vähentämiseksi.

Nuo aamupäivän kulkueen kansanedustajiksi pukeutuneet ihmiset edustivat niitä 46 kansanedustajaa, jotka kannattavat ilmastolakia. Tuolla kulkueella haluttiin kunnioittaa heidän edelläkävijyyttään ilmastopolitiikassa.

Itse jaoin kulkueessa flyereita (koska kansanedustajanaamarit olivat pettymyksekseni jo jaettu). Ihmisten reaktiot kaduilla olivat pääsääntöisesti positiivisia. Kaikkein positiivisimmin lappuihin näyttivät suhtautuivat nuoret, sekä lasten kanssa liikkeellä olleet. Myös monet ulkomaalaiset kyselivät innokkaasti kulkueesta ja toivottivat onnea kampanjaan. Keski-ikäiset miehet sen sijaan olivat astetta haastavampia laputettavia. Kertooko tämä kenties siitä ketkä ovat kaikkein valmiimpia muutokseen? No, ehkä ylipirtsakka “hei!” -tervehdykseni ei auttanut asiaa…

Näinä päivinä on Euroopassa ja maailmalla tapahtumassa paljon järjestö- ja kansalaisrintamalla ilmastoasioihin liittyen. Puolassa ja Tanskassa Greenpeacen aktivistit ovat osoittaneet mieltään hiilivoimaloissa ja huomenna 6.12. puolestaan on maailmanlaajuinen ilmastotoimintapäivä (kansanedustajakulkue järjestettiin tänään ilmastotoimintapäivän aattona huomisen itsenäisyyspäivän takia).

Tämä kaikki toiminta on ajoitettu Poznanin ilmastokokouksen aikoihin, josta ilmastovastaavamme ja blogimme uskollinen soturi Kaisa Kosonen myös tässä blogissamme raportoi. Poznan on valmistelua YK:n tärkeimpään ilmastokokoukseen Kööpenhaminassa syksyllä 2009. Se on kokous, jota ei saa sössiä.

Kansalaisten ja järjestöjen on alettava pitää sitä kovempaa ääntä mitä lähemmäksi Kööpenhaminan kokous tulee. Vaikka lobbaustyö onkin järjestöjen keinovalikoimassa se tärkein työkalu ei kannata ylenkatsoa tempauksia ja mielenosoituksia. Niillä viestitään kansalaisille, joiden olisi kohta puoliin aika myös korottaa ääntään ilmastoasioissa.

Virpi

PS. Suomessa voi aktivoitua päättäjien suuntaan esimerkiksi Polttava kysymys -kampanjan  sivujen kautta: jossa voit lähestyä niitä 164 kansanedustajaa, jotka eivät vielä ole sitoutuneet ilmastolain kannattajiksi. Myös Greenpeacen Päästöpäättäjät.fi -palvelun kautta voi seurata kansanedustajien tekemisiä/tekemättä jättämisiä ja jättää heille palautetta.

Share on Facebook

Euroopan unioni on ollut perinteisesti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa se osapuoli, joka on määritellyt neuvottelujen kunnianhimon tason – ainakin teollisuusmaiden osalta. Poznanin ilmastokokousta varten EU on jopa painattanut tukun esitteitä, joissa kerrotaan, miten EU ”johtaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi”.

Nyt johtajalla on kuitenkin kompassi sekaisin. Yhteisön piti näyttää omilla ilmasto- ja energiatavoitteillaan mallia siitä, miten vaarallista ilmastonmuutosta torjutaan. Nyt, kun niin kutsuttu energiapaketti alkaa olla sitomista vaille valmis, on EU näyttänytkin mallia siitä, miten lupaukset vesitetään ja oman teollisuuden lyhytnäköinen suojelu asetetaan ilmastonmuutoksen torjumisen edelle.

Poznanissa pelätään, että jolleivät EU:n pääministerit ensi viikon huippukokouksessaan paikkaa paketin reikiä, tulee se hankaloittamaan myös Barack Obaman elämää. Miten perustella Yhdysvaltain teollisuudelle päästökauppajärjestelmä, jossa kokonaispäästöjen katto asetetaan niukaksi eikä ilmaisia päästöoikeuksia jaeta, jos EU vesittää oman tavoitteensa ja jakelee ilmaisia päästöoikeuksia joka ilmansuuntaan?

Jos kotirintamalla tökkii, eivät EU:n sukset luista Poznanissakaan. Teknologiaa ja rahoitusta koskeviin neuvotteluihin on tultu taas takki auki hokemaan vanhoja korulauseita ilman mitään konkreettisia esityksiä. Pankkien pelastamiseksi rahaa on löytynyt poskettomia summia hetkessä, mutta ilmastonsuojeluun sitä ei meinaa löytyä millään, vaikka mietintäajasta ei ole ollut pulaa. Kehitysmailta alkaa kärsivällisyys loppua, eikä suotta.

Vanhanen ja kumppanit, yrittäkäähän nyt herran tähden ryhdistäytyä ennen ensi viikon huippukokoustanne!

Kaisa Kosonen

P.S. Venezuela ihmetteli yhdessä istunnossa sitä, miten teollisuusmaat pystyvät puhumaan ilmastonmuutoksesta ihmiskunnan vakavimpana uhkana, mutta eivät pysty löytämään sen torjumiseen rahaa: Pankeille luvattiin hetkessä 300 kertaa enemmän rahaa kuin, mitä kehitysmaille on saatu kasaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen. Hyvin sanottu.

Share on Facebook

Jos maankäytöstä seuraavat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon, kuuluu Brasilia maailman viiden eniten päästöjä aihettavan maan joukkoon. Valtaosa Brasilian päästöistä syntyy trooppisten sademetsien raivaamisesta ja niihin vuosisatojen ainana syntyneiden hiilivarastojen polttamisesta. Koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä  metsien hävittäminen aiheuttaa noin viidenneksen.

Brasilia otti Poznanin ilmastokokouksen alla pitkästä aikaa todellisen askeleen tilanteen parantamiseksi. Hallitus asetti tavoitteekseen vähentää metsien hävittämistä 70 prosentilla vuoteen 2018 mennessä.Tämä aiotaan saavuttaa vähentämällä laittomia hakkuita.

Täytyy olla tyytyväinen siitä, että Brasilia on esittänyt ensimmäistä kertaa sitovan, mitattavan tavoitteen metsien hävittämisen vähentämiselle. Toisaalta – eikö olisi kohtuullista edes yrittää lopettaa sademetsän hävitys vuoteen 2018 mennessä? Suunnitelman mukaan metsää voi hävittää seuraavan kymmenen vuoden aikana 150 000 nelilökilometriä (5 kertaa Belgian verran) ja tavoitteessa ollaan! On surullista, että Brasilia ei uskalla luvata edes laittomien hakkuiden lopettamista kokonaan.

Lisäksi Brasilia kytki lupauksensa heti rikkaiden maiden rahoituksen saamiseen. Jos sitä ei saada tarpeeksi, voi lupauksista livetä. Joka tapauksessa tämä on alku keskusteluille ja johtaa toivottavasti siihen, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009 sovitaan YK-rahastosta, jonka kautta teollisuusmailta kanavoidaan rahoitusta trooppisten metsien suojeluun. Se olisi yksi kustannustehokkaimpia tapoja vähentää kasvihuonekaasuja.

-Sini Harkki

Share on Facebook

Olen seurannut kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja nyt kymmenen vuotta. Minulta kysytään aina silloin tällöin, että onko tässä nyt oikeasti mitään toivoa. Että uskonko tosissani siihen, että valtiot voisivat nyt yhtäkkiä, yli kaksikymmentä vuotta kestäneen aneemisen jankuttamisen ja tyhjien lupausten jälkeen päästä yhteisymmärrykseen niin suurista päästövähennyksistä, että vaarallinen ilmastonmuutos voitaisiin vielä torjua.

Nyt ollaan kehityspolulla, joka on ylittänyt ilmastotutkijoiden pahimmatkin ennusteet. Päälle pukkaa vielä finanssikriisiä ja joukkoirtisanomisia.

Kannattaako näin synkkien tulevaisuuskuvien valossa edes hankkia lapsia, jotkut jo kyselevät.

Kuulkaas ystävät. Nyt, jos koskaan sitä toivoa nimenomaan on – enemmän kuin koskaan aiemmin. Eikä tämä ole idealismia. Tämä on realismia.

Toisin kuin vuonna 1999, jolloin osallistuin ensimmäistä kertaa YK:n ilmastokokoukseen (ympäristöpolitiikan opiskelijana), ilmastonmuutos ei ole enää vain tutkijoiden, edelläkävijäpoliitikkojen ja ekohippien huolenaihe. Se on yksi kansainvälisen politiikan kuumimmista kysymyksistä. Aihetta on viime vuosina puitu korkeimmilla mahdollisilla areenoilla G8:sta YK:n turvallisuusneuvostoon, sillä ilmastonmuutos tunnistetaan nyt mitä suuremmissa määrin ihmisoikeus- talous- ja turvallisuusuhkaksi.

Nopeita, mittavia päästövähennyksiä vaativat nyt Poznanin kokouksen alla vaikutusvaltaiset, valtioiden rajat ylittävät ryhmät suursijoittajista ay-liikkeeseen ja uskonnollisiin johtajiin. Kööpenhaminassa vuoden päästä järjestettävä 15. osapuolikokous, jossa uusi, käänteentekevä sopimus on määrä solmia, tullaan käymään niin valtavan suurennuslasin alla, että päättäjille tuskin jää mahdollisuutta olla tekemättä radikaaleja päätöksiä.

Mutta miksi juuri nyt? Miksei sitten, kun talous on taas vähän paremmassa jamassa?

Parempaa tilaisuutta meille ei enää tule. Tutkijoiden mukaan meillä on seitsemän vuotta aikaa kääntää maailman päästöt nopeaan laskuun nykyiseltä kasvu-uraltaan, jos vaarallinen ilmastonmuutos halutaan kohtuullisella todennäköisyydellä torjua. Koska valtavat investoinnit eivät tapahdu käden käänteessä on päätökset päästövähennyksistä tehtävä nyt. Niitä investoijat juuri odottavat. Jokainen viivytelty vuosi vähentää katastrofien torjumisen mahdollisuuksia ja lisää torjumisen kustannuksia.

Sitä paitsi, yhä useammat talousasiantuntijat, sijoittajat ja johtavat poliitikot (mm. Obama, Barroso, Brown) painottavat, että juuri ilmastorajoitukset voivat osaltaan pelastaa maailmantalouden kriisistään. Ne kun avaisivat valtavat markkinat puhtaalle teknologialle ja loisivat näin työpaikkoja sekä parantaisivat kansantalouksien energiatehokkuutta ja energiaomavaraisuutta.

Joten kyllä, Poznanin ilmastokokouksen avajaispäivänä olen toiveikas. Täällä niitä käänteentekeviä päätöksiä ei tosin vielä tehdä, joten tämän kokouksen perusteella ei vielä kannata vetää johtopäätöksiä siitä, pystyvätkö päättäjät lopulta vastaamaan haasteisiin. Se mitataan ensi vuonna Kööpenhaminassa.

Jos haluat omalta osaltasi vauhdittaa käänteentekevän sopimuksen syntymistä, tule mukaan kansainvälisen ilmastotoimintapäivän Suomen tapahtumaan, joka meillä (sattuneesta syystä) järjestetään varsinaisen toimintapäivän aattuna, perjantaina 5.12. Tapahtumiin odotetaan kymmeniä, jopa satoja tuhansia ihmisiä yli 60 maassa!

Kaisa Kosonen

P.S. Omalta kohdaltani taidan miettiä lapsiasioita vasta Kööpenhaminan kokouksen jälkeen.

Poznanin ilmastokokouksen tunnelmia löydät myös ilmasto.orgista.

Share on Facebook

Luonnoksia lähetekeskustelusta (Virpi Oinonen)

Kävin viime viikolla Päästöpäättäjät -projektin vapaaehtoisten plus muutaman muun ilmasto- ja energia-asioista kiinnostuneen kansalaisen kanssa eduskunnassa seuraamassa hallituksen ilmastostrategian lähetekeskustelua. Mukana oli myös WWF:n ilmastoasiantuntija Marja Kaitaniemi.

Pyysin lehtereillä olleita kirjaamaan paikan päällä ylös vaikutelmiaan puolueiden ryhmäpuheenvuoroista (sisällöstä ja ulosannista). Tässä kooste keräämistäni palautteista.

Vasemmistoliitto: Arhinmäki lehterin ylivoimainen suosikki

Ylivoimaisesti positiivisimmat arviot keräsi vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ryhmäpuheenvuoro. Arhinmäen puhe sai kiitosta sekä sisällöstä, että ulosannista. Se koettiin ainoaksi todella kriittiseksi ryhmäpuheenvuoroksi.

-Arhinmäen puhehan oli loistava! Miten paljon siinä sitten on opposition uhoa, en tiedä, mutta puheen tuonti mediassa enemmän esille olisi ollut tärkeää, koska vihreät eivät niitä asioita tuoneet esille, vaikka olisi pitänyt. (Jukka)

-Vain oppositiosta noussut Vasemmistoliiton Arhinmäen kriittinen puhe herätti yleisestä epämääräisyysmuminasta tyyliltään ja sisällöltään. Voidaan tietysti sanoa, että helppohan se on oppositiosta, vaan eipä sieltä muita vastaavia lausuntoja kuultu. Vas.liittoa kokonaisuudessaan ei voi kehua esim. änkyrä-välihuudoin Arhinmäen puheitakin häirinneen edustajatoveri Matti Kankaan “visioiden” takia, puheenvuorossaan hän oli jossain aivan eri suunnilla harhailemassa. (Leena)

-Oli paljon hyviä huomioita selonteon puutteista. Puheenvuoro oli myös todella aggressiivinen ja kärkäs. (Nimetön)

-Plussaa ponnekkuus, miinusta epäkonkreettisuus, lähinnä kritiikkiä (Nimetön)

-Kouluarvosana: 10
Mahtava puheenvuoro! (Marja, WWF)

Lue: Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro (Paavo Arhinmäki).

Keskusta: Turvepuheet eivät lämmittäneet

Keskusta sai lehtereiltä lunta tupaan mm. ydinvoimasta ja turpeen suosimisesta. Positiivista palautetta tuli syöttötariffien puolustamisesta.

-Keskustan puheenvuorolle plussaa säästöistä puhumisesta, (pitkät) miinukset turpeen ja lisäydinvoiman kannatuksesta. (Nimetön)

-Mun korvaan tuo puheenvuoro kuulosti aika paljon vain jatkolta siihen alkupuheenvuoroon (hallituksen puheenvuoro).  (Niko)

-Törkeän selvästi käy esille keskustan pyrkimys käyttää tilannetta hyväksi syrjäseutujen työllisyydelle. Toisaalta siinä ei ole pahaa, mutta jos se saadaan aikaiseksi väkisin vaikka turpeella, niin ei vaikuta aidolta huolelta oikean asian takia. Ydinvoiman osalta ei mitään selkeyttä. (Jukka)

-Kouluarvosana 7-
Plussaa sähköautot, joukkoliikenne, syöttötariffit, maininta Sternin hengessä “kallein vaihtoehto on olla tekemättä mitään”. Miinusta lisäydinvoima, lisävesivoima, turpeen lisäys (Marja, WWF)

Lue: Keskustan ryhmäpuheenvuoro (Antti Rantakangas)

Kokoomus: ydinvoimapuolue näki ilmastonmuutoksen torjunnassa myös mahdollisuuksia

Kokoomus sai positiivista palautetta siitä, että se näki ryhmäpuheenvuorossaan ilmastonmuutoksen torjunnan myös mahdollisuutena. Ydinvoimamyönteisyys ja turve taas toivat suurimmat miinuspisteet.

-Kokoomuksen mukaan energiatehokkuutta pitäisi vielä selonteosta vielä lisätä. Hyvä huomio oli se, että halutaan pyrkiä kehittämään uusia teknologioita ja huomataan, että se lisää työpaikkoja ja tuo rahaa. (Niko)

-Kokoomukselle plussaa energiatehokkuuspuheista ja (suurta) miinusta turpeen ja lisäydinvoiman kannatuksesta. (Nimetön)

-Kouluarvosana 8+
Plussaa mm: Energiatehokkuus yhdyskuntarakenteessa, Suomen oltava ilmastopolitiikan etulinjassa
Plus/miinus: turpeen käyttö ok jos “ilmaston kannalta kestävää”
Miinusta mm: ydinvoima ja tuulivoiman ympäristövaikutuksilla pelottelu (Marja, WWF)

Lue: Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro (Sanna Perkiö)

Vihreät: Liikaa kompromisseja

Vihreiltä odotetaan selkeästi enemmän kuin muilta puolueilta mitä ilmasto- ja energiakysymyksiin tulee. Vihreät saivat lehteriporukalta kritiikkiä liiasta kompromissihalukkuudesta. Kiitosta tuli ydinvoiman selkeästä vastustamisesta.

-Aivan liian pliisua vihreää politiikkaa. En ymmärrä miten vihreät voivat riman alittaen viedä tuollaista strategiaa eteenpäin. Onneksi Tynkkynen toi selvästi esille kannan ydinvoimaan ja Olkiluoto 3:sen ongelmat, mutta mielestäni se ei riitä. Haiskahtaa, että haluavat olla vallankahvassa kiinni, joten joutuvat liiaksi joustamaan heille tärkeistä asioista. (Jukka)

-Vihreät katsoo strategian “yli” tulevaisuuteen -> strategia on ensimmäinen askel, ei kannata huolestua olimme tätä laatimassa, vastustamme silti ydinvoimaa. (Nimetön)

-Kouluarvosana: 9- (Marja, WWF)

Lue: Vihreiden ryhmäpuheenvuoro (Oras Tynkkynen)

SDP: Hampaaton pääoppositiopuolue

Monet tuntuivat olevan pettyneitä SDP:n puheenvuoroon. Puolueen huoli metsä- ja metalliteollisuuden toimintaedellytyksistä tuntui monien mielestä jyräävän ilmaston (ja uusiutuviin panostamisen). Positiivista palautetta puolueen puheenvuoro sai energiatehokkuuden esiin nostamisesta.

-Ehkä Arhinmäki piti sen voimakkaan opposition puheen, ettei demareita edes huomannut. (Nimetön)

-Sosiaalidemokraattien puhe oli varmaan yleensäkin sisällyksettömin; jonkinlainen vastaveto ja tarpeeton riitautusyritys syöttötariffeja vastaan sertifioinnin puolesta oli ainoa konkreettinen kohta heidän “tulosvihreissä” uinuvissa unelmissaan. (Plussaa kyllä energiatehokkuuden korostamisesta; joukkoliikenne esim.) (Leena)

-Plussaa: energiatehokkuuden parantamiseksi on mahdollista tehdä enemmän kuin hallitus esittää. (Nimetön)

-Kouluarvosana: 7
Plussaa: Haastaa ottamaan 30% -tavoitteen paremmin huomioon. Haastaa energiatehokkuuteen.
Miinusta: vastustaa syöttötariffeja, metsä- ja metalliteollisuuden viihtymisestä huolehtiminen (Marja, WWF)

Lue: SDP:n ryhmäpuheenvuoro (Antti Vuolanne)

RKP: Kiitosta ydinvoimaristiriitojen tunnustamisesta

RKP:n puheenvuorosta ihmisille tuntui jääneen mieleen pääasiassa ydinvoima.

-Ruotsalaisille plussaa biokaasun hyödyntämisen korostamisesta konkreettisin esimerkein ja energiatehokkuuden korostamisesta, miinus turpeen ehdottomasta kannatuksesta. Pieni (piki-liten) plussa siitä, ettei puolueen puheenvuoro seissyt ehdottomasti ydinvoiman puolesta vaan tunnusti puolueessa olevan erilaisia kantoja. (Leena)

-Tylsä, tyhjä (Nimetön)

-Kouluarvosana: 8
Plussaa: syöttötariffit ok, ei Vuotosta tai Kollajaa, ei palmuöljyn käytölle, CCS (hiilen talteenotto) riskaabelia
Miinusta: turve
Plus/miinus: ydinvoima jakaa ryhmää (Marja, WWF)

Lue: RKP:n ryhmäpuheenvuoro (Christina Gestrin)

Kristillisdemokraatit

Kristillisten ryhmäpuheenvuoro sai kiitosta mm. ydinvoiman ongelmien mainitsemisesta ja tuulivoiman ajamisesta.

-Plussaa tuulivoiman käytön hallituksen esitystä voimakkaamman lisäämisen puolustamisesta. (Nimetön)

-Kouluarvosana: 7 ½
Plussaa: 3000 MW uutta tuulivoimaa, syöttötariffeille kyllä, pien-bio-CHP:tä lisää, liikenteen biopolttoaineisiin kotimaista puuperäistä raaka-ainetta, vaati lisää kunnianhimoa
Miinusta: Lisää vesivoimaa, ydinvoimaa, hiilivuoto-ongelma päästökaupassa (Marja, WWF)

Lue: Kristillisten ryhmäpuheenvuoro (Kari Kärkkäinen)

Perussuomalaiset: “Turve on resurssi, ei rikos”

Moni kiinnitti huomiota puolueen puheenvuorossa esiintyneeseen turvekommenttiin. Yleisvaikutelmana Pirkko Ruohonen-Lernerin pitämässä puheessa näytti olevan välinpitämättömyys ilmastoasioita kohtaan.

-Vaisu, selkeä (Nimetön)

-Kouluarvosana: 5
Miinusta mm: Vaatii lähinnä muita maita mukaan “talkoisiin”, Suomen päästöjen vähättely, “turve on resurssi, ei rikos”, “ruuhkamaksuja emme hyväksy”
Plussaa: kriittisyyttä ydinvoimaa kohtaan (Marja, WWF)

Lue: Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro (Pirkko Ruohonen-Lerner)

Muita huomioita

-Poliitikkojen puheisiin täytyi usein keskittyä kuin vieraaseen kieleen. Kyydissä pysymistä vaikeutti myös se, että puheissa usein jotain hyvän asian esittelyä seurasi surutta samoin äänenpainoin jonkin aivan päinvastaisen keinon suosiminen – pysyvätköhän puhujat aina itsekään omassa kyydissään…

Vähän sellainen tunnelma vallitsi, että tehtiin nyt tämmöinen, kun EU kerta käskee. Mutta jämäköinä ja aika ovelina suomalaisina tehdään vain minimi ja vieläkin vähemmän, jos ei kerran muutkaan, niin ei meijänkään tartte… Ikään kuin ilmastonmuutos olisi vain EU:n juoni… (Leena)

Virpi

Share on Facebook

 
Kuva: Virpi Oinonen

Ydinvoimaa ajavat eivät kannata tarvittavia päästövähennyksiä?

Tein mielenkiintoisen havainnon vertaillessani Päästöpäättäjät.fi –palvelussamme mielipidekarttoja ydinvoiman ja päästövähennysten välillä. Katsokaapa huviksenne: ne kansanedustajat, jotka kannattavat ydinvoimaa ovat ihan eri porukkaa kuin ne, jotka kannattavat vaarallisen ilmastonmuutoksen edellyttämiä päästövähennyksiä ja ilmastolakia.  Ainoastaan yksi kansanedustaja kannattaa molempia.

Mistä tämä johtuu?

Mitä 30 % päästövähennyksiin tulee, niin osa kansanedustajista ilmeisesti ajattelee, että ilmastonmuutoksen torjumisessa pitäisi edelleen edetä varovaisin askelein ja  pessimistisin oletuksin, ja että kotimaiset toimet on siksi mitoitettava EU:n pessimistisemmän tavoitteen mukaan. EU:n  tavoitteenasettelussahan lähdetään siitä, että teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, mutta jos muut maat eivät lähde mukaan, niin EU vähentää itsekseen 20 %.

Sitten on niitä, jotka näkevät että kun aika vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käymässä vähiin – tiedemiesten mukaan aikaa maailman päästöjen kääntämiseksi nopeaan laskuun on enää muutama vuosi – niin jarrutteluun ei ole enää mitään syytä. Teollisuusmaiden on osoitettava olevansa valmiita 30 % päästöleikkauksiin vuoteen 2020 mennessä. Jos uskomme siihen, että myös muut maat ovat saatavissa mukaan, niin on järkevää mitoittaa kotimaiset päästövähennystoimet riittävän suurten päästövähennysten mukaan jo nyt. Tavoitteiden tiukentaminen jälkeenpäin on huomattavasti vaikeampaa kuin tavoitteiden löysääminen.

Ydinvoiman suhteen löytynee puolestaan niitä, jotka suhtautuvat ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen tunteen palolla ja toisaalta niitä, jotka ovat tutustuneet ydinvoimarakentamisen faktoihin. Olkiluoto 3 on jo kolme vuotta myöhässä, 2 miljardia euroa yli alkuperäisen kustannusarvion ja päästövähennykset Kioton sopimuksen ensimmäisellä tavoitekaudella (2008-2012) näyttävät jäävän luvatun 7,5 miljoonan tonnin sijaan nollaan. Ja rakentamisen laatuhan on ollut mitä sattuu, kun kustannussäästöjen tavoittelu on johtanut leväperäiseen rakentamiseen.

Ydinvoimaa paketoidaan jälleen kosmeettisiin ilmastokääreisiin

Olkiluoto 3 myytiin kansanedustajille ilmastosyillä ja myös uusia reaktoreita perustellaan nyt ilmastolla. Tarkkaavainen kansanedustaja osaa (toivon mukaan) kuitenkin katsoa  tällä kertaa myyntiesitteitä pidemmälle. TVO arvioi suunnittelemansa Olkiluoto 4:n vähentävän päästöjä vain noin miljoona tonnia. Tämä vastaa noin neljää prosenttia niistä vähennyksistä, joita Suomen on saatava aikaan vuoteen 2020 mennessä.Tämä olisi helposti saavutettavissa muilla, kestävämmillä tavoilla.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Hallitus julkisti tänään vuoteen 2020 ilmastostrategiansa, jota kommentoimme suoraan riittämättömäksi päästövähennysten, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta. Ydinvoima on strategiaan juntattu niin vahvasti, että sitä voi sanoa ydinvoiman pakkosyöttämiseksi eduskunnalle.

Ministeri Pekkarinen perusteli strategian linjauksia erityisesti suomalaisen elinkeinoelämän eduilla. Olikin kiinnostavaa nähdä, keitä strategiaa valmistellut ministerityöryhmä kuuli “elinkeinoelämän” edustajina. Tässä lista:

• 3 metsäteollisuuden edustajaa
• 1 muun raskaan teollisuuden edustaja
• 2 suurten energiayhtiöiden edustajaa ja yksi heille töitä tekevä konsultti
• Tampereen Teknillisessä yliopistossa tuulivoimasta gradua tekevä tekniikan ylioppilas
• 3 tutkijaa, joista kukaan ei ole profiloitunut kestävän energiapolitiikan puolestapuhujina

Poissaolollaan loistavat uusiutuvan energian teollisuuden, energiaa säästäviä ratkaisuja tuottavien firmojen ja muun ympäristöalan edustajat. Ala kuitenkin työllistää jo nyt enemmän kuin koko perinteinen metalliteollisuus ja omaa valtavan kasvupotentiaalin.

Lopputuloksena strategia jättää noin puolet uusiutuvan energian ja energiaa säästävän uuden tekniikan mahdollisuuksista käyttämättä ja puskee tilalle ulkomaista ydinvoimaa. On aika paksua sanoa, että se olisi Suomen elinkeinoelämän etu.

Lauri

Share on Facebook

Hallitus julkisti tänään ilmastostrategian. Niiden, joille ilmastostrategiakonsepti ei ole täysin avautunut kannattaa vilkaista PowerPoint -esityksemme aiheesta. Samalla selviää mikä strategiassa Greenpeacen mielestä mättää ja miten siitä saisi paremman…

Virpi

Share on Facebook

Obaman kampanjan ilmastoaiheinen mainos

Kokoonnuimme tänään aamulla neljän-viiden aikaan seuraamaan Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosten selviämistä ja kohottamaan maljoja voittajalle. Vaalien tärkein tulos oli toki selvillä jo kuukausia ennen vaalipäivää – se, että Bushin kausi ja sen mukana eristäytymisen ja vastaanharaamisen politiikka loppuvat viimein. Molemmat ehdokkaat halusivat toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta Obama oli heistä kunnianhimoisempi ja sitoutuneempi. Obaman vaalilupauksiin kuuluu 80 % päästövähennys vuoteen 2050 mennessä, kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin palaaminen ja päästökauppajärjestelmän luominen.

Kahdeksan vuoden jälkeen Yhdysvalloilta voi odottaa yhteistyökykyä ja jopa johtajuutta. Maan takapajuinen politiikka ja täydellinen haluttomuus ovat olleet suurin yksittäinen psykologinen ja todellinen este ilmastokatastrofin torjumiselle ja kunnianhimoiselle politiikalle kaikkialla maailmassa. Kun tämä este poistuu, voi seurauksena parhaimmillaan olla “positiivinen kierre”, jossa maa toisensa jälkeen rohkaistuu ottamaan pidempiä askelia ja lopputuloksena syntyy kattava ja kunnianhimoinen ilmastosopimus Kööpenhaminassa 2009.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Jo lähes 17 000 suomalaista on vaatinut kansanedustajaltaan ilmastolakia vuotuisista viiden prosentin päästövähennyksistä. Tämä on huima tulos pääosin vapaaehtoisvoimin pyöritettävälle Polttava kysymys -kampanjalle, joka on vasta pääsemässä vauhtiin.

Olemmeko ehkä seuraamassa Iso-Britannian jalanjälkiä?

Briteissä 130 000 kansalaista kirjoitti vastaavan vaatimuksen ilmastolaista kansanedustajilleen ja sai mitä tahtoi: hallitus alkoi valmistella ilmastolakia (Climate Change Bill), joka asettaa kansalliset keskipitkän ja pitkän aikavälin päästötavoitteet sekä niiden mukaiset viisivuotiset hiilibudjetit ensimmäistä kertaa lain tasolla.

Nyt aurinkoiset uutiset sateiselta saarelta jatkuvat. Iso-Britannian hallitus on päättänyt tiukentaa pitkän tähtäimen päästövähennystavoitettaan. Kun aiempi tavoite oli, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä leikattaisiin 60 % vuoden 1990 tasoon verrattuna, on tavoite nyt 80 %. Tavoitteen kiristämisen syynä on yksinkertaisesti ilmastotiede. Näin suuret päästövähennykset Britannian kaltaiselta maalta tarvitaan katastrofaalisen, yli kaksi astetta ylittävän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Olisiko aika alkaa linjaamaan myös Suomen päästövähennystoimia sen pohjalta, mitä meiltä tarvitaan ilmastokaaoksen torjumiseksi? Tällä hetkellä hallitus tähtää ilmastotieteen valossa riittämättömiin päästövähennyksiin.

Toivomme, että päästöpäättäjät-sivusto kannustaa kansanedustajia ja kansalaisia kunnianhimoiseen ja monipuoliseen ilmasto- ja energiakeskusteluun.

Lämmin kiitos lähes 50 vapaaehtoisellemme, jotka tekivät tämän palvelun mahdolliseksi!

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Kuva Seppo Leinonen

Taitaa tulla Lipposen muistelmiin taas iso suttu. Ehkä jopa inhokkilistalle uusia nimiä?

EU:n johtajat eivät nimittäin kuunnelleet Paavo Suuren neuvoja, vaan päättivät penteleet tänään päättyneessä huippukokouksessaan pitää kiinni EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteista ja aikataulusta. Vanhanenkin kehtasi ihan julkisesti ilmaista tukensa!

Fossiilisaurus Paavohan vaati viime viikolla Euroopan unionia sopeuttamaan ilmasto- ja päästöpolitiikkansa ”muuttuneisiin taloussuhdanteisiin”, eli alentamaan tavoitteitaan päästövähennyksille ja uusiutuvalle energialle. Mies nimitti vanhan ajan ilmastoskeptikon tavoin EU:n ilmastopolitiikkaa ”ilmastopoliittiseksi hypeksi” ja vaati samaan hengenvetoon Suomeen kolmea uutta ydinvoimalaa.

Jepulis jee. No, onneksi Paavolle ei enää kateta lautasta huippukokouksissa. Voitolla on raikkaampi ajattelu.

Komission puheenjohtaja Barroson mukaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin eteenpäin vieminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan – ei finanssikriisistä huolimatta, vaan – ainakin osittain – juuri sen vuoksi. Myös finanssikriisin sankariksi nostettu Gordon Brown on alleviivannut, että toimet ilmastonmuutosta vastaan ovat osa ratkaisua globaaleihin taloushaasteisiin.

Vanhaselle pisteet siitä, että hän tuki EU:n energiapaketin tavoitteita ja aikataulua julkisesti. Nyt Vanhasen ja kumppaneiden olisi vaan luettava omat linjapaperinsa uudelleen punakynän kanssa ja mietittävä, onko EU:n tavoitteiden vesittämisyrityksissä mitään mieltä, vai pitäisikö sittenkin yrittää vahvistaa sitä.

Kaisa Kosonen

P.S. Suomen kannoista ovat olleet huolissaan myös luonnonsuojeluliitto, WWF ja KEPA.

Share on Facebook

Hesari ja YLE kertovat EU:n ympäristövaliokunnan äänestäneen eilen ”tiukan ilmastopaketin” puolesta teollisuuden lobbareiden kovasta painostuksesta huolimatta.

Se, mitä nuo uutiset eivät kerro, on että eräs mainittujen vesitysesitysten poliittisista promoottoreista oli suomalainen europarlamentaarikko. Konservatiivien esityksiä tuotiin valiokuntaan erityisesti Eija-Riitta Korholan ja Karl-Heinz Florenzin nimissä.

Tällä kertaa teollisuuden ja konservatiiviedustajien yhteisestä agendasta ei jäänyt epäselvyyttä, kun dokumentin huolimaton tallentaminen paljasti, että Korholan ja kavereiden esitykset oli kirjoitettu Euroferin toimistossa. Konservatiivit ehdottivat muun muassa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista teollisuudelle hamaan tappiin asti. Lisäksi he halusivat romuttaa EU:n sitoutumisen korkeampiin päästövähennyksiin osana kansainvälistä sopimusta.

Vaan eipä mennyt läpi. Ympäristövaliokunta linjasi, että myös teollisuuden on maksettava päästöoikeuksistaan kasvavassa määrin – joskin alussa peräti 85 % oikeuksista jaettaisiin edelleen ilmaiseksi. Niin ikään valiokunta vahvisti EU:n kokonaistavoitteen korottamisen nykyisestä 20 prosentista 30 prosenttiin, kun kansainvälinen sopimus syntyy ja edellytti jäsenmaiden valmistautuvan tuohon tiukempaan tavoitteeseen jo nyt.

Meitä ympäristöjärjestöjä Korholan tappio ei yllätä. Euroopassa puhaltavat muutoksen tuulet ja ylivoimainen enemmistö eurooppalaisista on täysin eri linjoilla kuin Korhola. Eurooppalaiset pitävät komission esittämiä tavoitteita päästöille ja uusiutuvalle energialle hyvinä tai liian vaatimattomina. Kansalaiset uskovat, että ilmastonmuutoksen vastaisilla toimilla voi olla positiivinen vaikutus Euroopan talouteen ja näkevät, etteivät yritykset tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ehkäpä siksi Korholan ”ilmastopolitiikalle” ei löydykään enää tukea edes teollisuusvaliokunnasta.

Korholahan on ajanut muun muassa uusiutuvan energian sitovasta tavoitteesta luopumista, (kivihiileen rinnastettavan) turpeen kohtelua uusiutuvana energiana (turvedieselesitys) sekä vastustanut uusiutuvien energialähteiden priorisointia sähköverkkoon pääsyssä. Mikään näistä esityksistä ei kuitenkaan mennyt läpi teollisuusvaliokunnan äänestyksessä 11.9., vaan valiokunta äänesti vahvan uusiutuvan energian direktiivin puolesta.

Hyvä niin.

Seuraavaksi EU:n energiapakettia käsittelevät Euroopan neuvostossa ministerimme Pekkarinen (10.10.), Vanhanen (15.-16.10.) ja Lehtomäki (20.10.). Toivottavasti hallituksemme ajaa eurooppalaisten toivomaa ilmastopolitiikkaa. Vähän heikolta kyllä näyttää.

Kaisa Kosonen

P.S. Satu Hassille ruusuja ansiokkaasta työstä vastuunjakodirektiivin mietinnön luotsaamisesta ja Riitta Myllerille sitovan energiatehokkuustavoitteen ajamisesta! Time to lead!

P.S. 2. Kaikki konservatiivit eivät toki vaadi EU:n päästötavoitteiden vesittämistä. Esimerkiksi entinen ympäristöministeri, nykyinen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) on luonnehtinut tavoitteita riittämättömiksi ja kunnianhimottomiksi.

Share on Facebook

Eskon Ahon vetämän metsäteollisuuden tulevaisuutta pohtineen työryhmän raportti julkistettiin eilen. Työryhmän kuvaus metsäteollisuuden tilanteesta oli suorastaan osuva. Kerrankin, ajattelin, näin korkean tason ryhmä kuvaa alan haasteita ongelmia peittelemättä.

Tunnelma  lässähti toimenpide-ehdotuksiin tultaessa. Ne kun ovat samaa vanhaa politiikkaa, jolle metsäpolitiikka on urautunut jo vuosikymmenien ajan. Lisää teitä, ojituksia, hakkuita… Rohkeat avaukset huutavat poissaolollaan.

Työryhmän raportti puhuu alusta asti metsien hyödystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kuitenkin se päätyy ehdottamaan metsien kunnostusojitusten lisäämistä 100 000 hehtaariin vuodessa! Metsäojitukset tuottavat jo nyt lähes 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä vuosittain. Lisäojittaminen vain pahentaa tilannetta.

Työryhmän käsitys metsien ja ilmastonmuutoksen suhteesta vaikuttaa muutenkin varsin kapealta. Ajatus lienee, että mitä enemmän puuta käytetään, sen parempi, koska puuhan sitoo hiiltä, eh? Näin yksinkertainen kuvio ei kuitenkaan ole. Suurimmassa osassa puutuotteita hiili ei kovin kauaa säily. Paras tapa maksimoida hiilivarastoja metsissä on käyttää ja suojella metsiä siten, että sekä maaperän että puuston hiilivarasto on mahdollisimman suuri ja pitkäaikainen. Tämä ei aina tarkoita tehokkainta mahdollista metsänhoitoa.

-Sini Harkki

Share on Facebook

Kingsnorthin hiilivoimala päästää ilmaan 20 000 tonnia hiilidioksidia päivässä

Iso-Britanniassa päättyi tänään monella tapaa historiallinen ja käänteentekevä oikeudenkäynti – Greenpeacen ja ilmaston kannalta onnellisesti. Päätöksellä voi olla ratkaiseva vaikutus Iso-Britannian hallituksen hiilivoimasuunnitelmiin ja se taatusti inspiroi ilmastoaktivisteja ympäri maailman.

Oikeudessa syytettynä oli kuusi Greenpeacen aktivistia, jotka yrittivät sulkea E.Onin omistaman jättimäisen hiilivoimalan lokakuussa 2007. Yritys vaati aktivisteilta 30 000 punnan vahingonkorvauksia.

Valamiehistö päätti useita päiviä kestäneen oikeuskäsittelyn jälkeen vapauttaa aktivistit syytöksistä ja korvausvaatimuksista. Valamiehistön mielestä hiilivoimalaitoksen sulkeminen oli perusteltua, koska Kingsnorthin hiilidioksidipäästöt aiheuttavat haittaa omaisuudelle ympäri maailman.

Oikeudenkäynnin aikana aktivistien puolustus kutsui valamiesten eteen todistajiksi mm. James Hansenin, joka on yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista, NASA:n Goddard Institute for Space Studies:n johtaja ja Al Goren tieteellinen neuvonantaja; grönlantilaisen inuiittijohtajan sekä Iso-Britannian konservatiivipuolueen ympäristöneuvonantajan.

Hansen kertoi oikeudelle, että yli miljoona lajia uhkaa kuolla sukupuuttoon ilmastonmuutoksen takia ja laski, että suhteellisesti Kingsnorthin voidaan katsoa olevan vastuussa 400 lajin sukupuutosta. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen muodostama uhka on erittäin vakava ja hän myönsikin olevansa samaa mieltä Al Goren kanssa siitä, että useampien ihmisten pitäisi kahlita itseään hiilivoimaloihin: “Somebody needs to step forward and say there has to be a moratorium, draw a line in the sand and say no more coal-fired power stations.”

Konservatiivipuolueen neuvonantaja Zac Goldsmith puolestaan kertoi oikeudelle mm, että hiilivoiman rakentaminen Iso-Britanniaan vaikeuttaa pyrkimyksiä saada Kiinan ja Intian kaltaiset maat mukaan päästövähennyksiin. Niin ikään hän totesi: “Legalities aside, I suppose if a crime is intended to prevent much larger crimes, I think then a lot of people would consider that as justified and a good thing.” Ja tähän valamiehien enemmistö päätöksellään yhtyi.

Tämänpäiväisen päätöksen jälkeen Iso-Britannian hallituksen voi olla hyvin vaikeaa edetä suunnitelmissaan sallia uuden hiilivoiman rakentaminen maahan. Greenpeacen mielenosoittajat saavuttivat siis mielenosoituksellaan sen, mitä tavoittelivatkin.

Iso-Britanniassa päätöksestä näyttäisikin muodostuvan suuren luokan uutinen.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Kansanedustajia Polttava kysymys -kampanjan mielenosoituksessa.

Kesän istuntotauolta palanneita kansanedustajia odotti tänään eduskunnan portailla polttava kysymys. 120 ihmisen vartaloista muodostettu viesti Ilmastolaki nyt! vaati kansanedustajia heräämään ilmastokriisin vakavuuteen ja säätämään lain vuosittaisista viiden prosentin päästövähennyksistä.

Euroopanlaajuisen polttava kysymys -kampanjan (Euroopassa Big ask) vaatimat päästövähennysluvut perustuvat tiedepaneeli IPCC:n arvioon siitä, mitä teollisuusmailta tullaan tarvitsemaan vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Esimerkiksi Suomen osalta päästövähennysten pitäisi vuoteen 2020 mennessä olla lähes kaksinkertaiset niihin vaatimattomiin tavoitteisiin nähden, joihin hallitus nyt tähtää.

Kampanjan voi sanoa olleen jo tähän mennessä harvinaisen menestyksekäs, sillä jo 16 000 (!) suomalaista on vaatinut kansanedustajaltaan ilmastolakia ja jo 28 kansanedustajaa on ilmoittanut tukevansa lakia. Tästä on hyvä alkaa kasvattaa lain kannatusta, jota tarvitaan erityisesti loppusyksyllä, kun ilmasto- ja energiastrategia tulee eduskuntakäsittelyyn.

Kansalaiskampanjoinnin ja toisaalta lainsäädännön roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa pohdittiin tänään myös valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa. Demos Helsinki -ajatushautomo peräänkuulutti selvityksessään me pystymme siihen -henkeä ilmastokampanjointiin ja levitti eri toimijoiden tutkailtavaksi monipuolisen työkalupakin, jolla ilmastohuolta voidaan kääntää teoiksi.

Ehkäpä joku voisi ensi töikseen yrittää käyttää pakkia energiayhtiöiden herättelyyn menneisyyden luolista. Aamu TV:ssä energiayhtiöiden tuttua “me emme pysty siihen” -valitusvirttä lauloi tällä kertaa kantaverkkoyhtiö Fingrid, joka pelotteli tuulivoiman lisäämisen nostavan kuluttajien sähkölaskuja. Käyttipä haastateltu jopa esihistoriallista “haluammeko pitää Suomessa valot päällä” -retoriikkaa.

Näiltä fossiileilta tuntuvat menneen täysin ohi kaikki ne kyselytutkimukset, jotka osoittavat, että kyllä, suomalaiset haluavat muutosta ja ovat siihen valmiita. Suomalaiset haluavat uusiutuvia ja päästövähennyksiä, vaikka se sitten maksaisi enemmän kuin perinteinen saastuttaminen.

Suomalaiset ovat myös valmiita energiansäästöön, mikä tietysti sotii energiayhtiöiden tulevaisuusvisioita vastaan.

Mutta mepäs pystymme siihen – ähäkutti!

Kaisa Kosonen

Minä ja Lauri vastailemassa mielenosoittajien ilmasto- ja energiakysymyksiin

Share on Facebook

Viime viikolla feissatessani sateisella Iso-Roobertinkadulla vastaani käveli iloisennäköinen parrakas mies, joka uskoakseni oli herra Esko Valtaoja, tai vähintäänkin hänen kaksoisolentonsa. Kysyinpä kiinnostaako ympäristönsuojelu, mutta vastaukseksi tuli, ettei Greenpeace kiinnosta, sillä iloinen parrakas mies sanoi olevansa oikea ympäristönsuojelija ja kannattavansa ydinvoimaa.

Kummallista, miten jotkut tuntuvat piehtaroivan ydinvoimakannatuksessaan ja tekevän siitä valttikorttinsa, jolla tituleeraavat itseän siten ympäristönsuojelijoiksi. On totta, että ydinvoima sähköntuotantomuotona ei pahenna ilmastonmuutosta, mutta ydinvoimaan liittyy monia muita ongelmia polttoaineen louhinnasta jätteiden loppusijoitukseen, sekä sen vaikutukseen poliittisessa keskustelussa aina ydinaseisiin asti. Kun esimerkiksi YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n neljännen ilmastoraportin mukaan energiatehokkuus, energian säästö ja uusiutuvat energiamuodot ovat ydinvoimaa tärkeämmässä asemassa ilmastonmuutosta torjuessa, niin on kummaa kannattaa energiamuotoa, joka ainakin Suomessa pahasti tappaa keskustelun tärkeämmistä energiaratkaisuvaihtoehdoista, eikä kannusta energian säästämiseen tai energiatehokkuuteen. Lisänä on tietysti ongelmat ydinvoiman polttoaineen tuotannosta jätteen loppusijoitukseen, sekä mahdollisten ydinaseiden tai likaisten pommien rakentaminen, mikäli ydinvoimaa alettaisii rakentaa rajusti lisää ympäri maailmaa.

On toki miellyttävää ajatella jonkun yksittäisen tekniikan olevan jossain pelastavassa roolissa, mutta ilmastonmuutoksen hillintä on projekti, joka vaatii muutoksia paljon muissakin asioissa kuin pelkästään sähköntuotannossa.

En muista kuulleeni yhdenkään itseään ympäristöystävälliseksi ydinvoimakannattajaksi itseään tituuleeraavan vielä äänekkäämmin kannattavan uusiutuvia energiamuotoja ja energiansäästöä, joita IPCC suosittelee enemmän kuin ydinvoimaa. Tuntuukin, että useat ydinvoimakannatuksen varjolla itseään ympäristöystävälliseksi kutsuvat ihmiset ovat ensisijaisesti ydinvoiman kannattajia ja vasta toissijaisesti huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Se, että ydinvoima tuottaa hiilidioksidin sijaan radioaktiivista jätettä, on joillekin vain oljenkorsi pönkittää omaa ydinvoimakannatustaan ympäristöystävällisyyden nimissä. Sillä ei kuitenkaan oteta huomioon ilmastonmuutoksen laaja-alaisuutta eikä ydinvoiman muita puolia.

Näin tällä kertaa. Nyt jatkan matkatiimissä uusimaalaisten kaupunkien kiertämistä.

Topias Salonen

Share on Facebook

Hesarin sunnuntaipalstalla on kannettu huolta siitä, että media ja päättäjät kuuntelevat liikaa ympäristöjärjestöjä. Jopas nyt jotakin. Nyt huolensa esitti geologi Toni Eerola, joka asiantuntijuudesta kirjoittaessaan unohti kertoa työskentelevänsä itse uraaninetsintäyhtiö Namuralle.

Greenpeacen delegaation jäseniä Bangkokin ilmastokokouksessa.

Ympäristönsuojelu on viime vuosina noussut jälleen kansalaisten arvoasteikossa, mikä ravistelee vanhoja arvoasetelmia. Peräti kolme neljästä suomalaisesta pitää ympäristönsuojelua tärkeämpänä kuin kilpailukykyä ja sekös vanhaan takertuvia harmittaa.

Kohti vähähiilistä ja hyvinvoivaa Suomea

Ympäristöjärjestöjen konservatiiviseksikin haukuttu näkemys on pitkään ollut, että ilmastotavoitteet voivat tukea työllisyystavoitteita. Globalisaation ja ilmastonmuutoksen myötä Suomi on joka tapauksessa isojen muutosten edessä, joten miksipä emme kääntäisi muutosvoimaa hyödyksemme ja rakentaisi sellaista vähähiilistä yhteiskuntaa, joka myös työllistää ja jolla on varaa pitää huolta kansalaisistaan.

Ja suoraan sanottuna: Jos Suomen kaltainen vauras, hyvinvoiva, kekseliäs ja korkeasti koulutettujen ihmisten maa ei löydä keinoja ja motivaatiota vähähiilisen, hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen, niin keneltä ne pitäisi löytyä?

Toisten mielestä tällainen edelläkävijäajattelu on turmiollista. Se, että EU:n ministerit viilaavat parhaillaan tavoitteita päästöjen rajoittamiseksi, uusiutuvan energian lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, on huono idea ja ympäristöjärjestöjen syytä. Esimerkiksi Eija-Riitta Korholan pääargumentti on pitkään ollut, että niin kauan kuin päästövähennystavoitteet eivät koske kaikkia maita, ei niitä tulisi asettaa. Myös uusiutuvan energian lisäysvelvoite on Korholan mielestä virhe.

EU ei ole ainoa edelläkävijä

Onneksi tällainen ajattelu on väistymässä, sillä muuten jumittaisimme kansainvälisen ilmastopolitiikan pattitilanteessa loputtomasti. Globaalin yhteistyön synnyttämiseksi jonkun on toimittava ensin ja se joku tarkoittaa väistämättä teollisuusmaita, jotka ovat vauraampia ja tuottavat henkeä kohden moninkertaisesti päästöjä kehitysmaihin nähden. Ja jotka ovat muuten luvanneet kantaa suuremman vastuun.

Edelläkävijöitä tarvitaan välttämättä, eivätkä ympäristöjärjestöt ja Euroopan ministerit onneksi ole ainoita, jotka ovat tehneet tämän saman johtopäätöksen.

Viime viikolla Kanadan parlamentin alahuone ohitti istuvan vähemmistöhallituksen vaatimattomat ilmastotavoitteet hyväksymällä lain, joka velvoittaisi 25 % päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, ja 80 % leikkauksiin vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi maan suurin provinssi Ontario ilmoitti liittyvänsä sitovia päästörajoituksia kannattavien joukkoon. Pian siis kolme neljästä kanadalaisesta asuu päästörajoituksiin sitoutuneissa provinsseissa, vaikka liittohallitus jättäisi nyt äänestetyn päästövähennyslain toteuttamatta.

Myös Yhdysvalloissa kasvava joukko yrityksiä, kaupunkeja ja osavaltioita on ryhtynyt edelläkävijöiksi – ohi Bushin hallituksen. Yhteensä 23 osavaltiota valmistelee parhaillaan päästörajoituksiin perustuvia päästökauppajärjestelmiä (cap-and-trade); 27 osavaltiota on asettanut sitovia velvoitteita uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle sähköntuotannossa; 28 osavaltiota on laatinut tai laatimassa ilmasto-ohjelman ja 18 osavaltiota on asettanut kaikille päästöilleen (jotkut jopa – 80 %:n leikkauksiin tähtäävät) vähennystavoitteet.

Näiden edelläkävijöiden ansiosta Yhdysvaltojen tulevan hallinnon ei tarvitse aloittaa ilmastopolitiikkaa tyhjältä pöydältä, vaan paluu kansainväliseen yhteistyöhön onnistuu helpommin. EU:n edelläkävijyys puolestaan kantaa hedelmää jo nyt, kun osavaltiot hyödyntävät EU:n päästökaupasta saatuja oppeja ja voivat näin välttää EU:n läpikäymät lastentaudit. Nämä, sekä Uudessa Seelannissa ja Australiassa valmisteilla olevat päästökauppajärjestelmät luovat pohjaa sille globaalille päästökaupalle, jota Korholakin peräänkuuluttaa. Tyhjästä globaali järjestelmä ei syntyisi.

Ilmastonsuojelu ei ole ainoa motiivi

Edelläkävijät eivät kuitenkaan ole tavoitteita asettaessaan kuunnelleet vain ympäristöjärjestöjä, vaan myös talouselämää. Toimia on perusteltu ilmastosuojelun lisäksi taloudellisilla argumenteilla. Ilmastonmuutoksen torjuminen tulee halvemmaksi kuin torjumatta jättäminen ja kun energiajärjestelmien perustavanlaatuiset muutokset ovat edessä joka tapauksessa, tulevat uusiutuva energia ja vähähiilinen teknologia avaamaan valtavia bisnesmahdollisuuksia. Tässä kilpailussa pärjännevät parhaiten ne, jotka ottavat varaslähdön.

Ympäristöjärjestöt tulevat vaatimaan niin EU:lta kuin muiltakin teollisuusmailta vielä pidemmälle meneviä toimia sekä kannusteita keskeisten kehitysmaiden saamiseksi päästövähennystalkoisiin. Ilman nopeita, teollisuusmaiden johtamia globaaleja päästövähennyksiä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen ei ole mahdollista.

Kaisa Kosonen

P.S. Kaikki kokoomuslaiset eivät ole samaa mieltä Korholan kanssa EU:n edelläkävijyydestä. Entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen haluaa, että EU menisi vielä paljon pidemmälle.

P.P.S. Edellisen postaukseni jälkeen Korholat jatkoivat keskustelua HS.fi:n palstalla, mutta eivät koskaan vastanneet kysymykseeni siitä, mikä on heidän keinopakettinsa päästöjen leikkaamiseksi 30 %:lla vuoteen 2020 mennessä, jos järjestöjen esittämät keinot ovat kerran hanurista. Ministeri Lehtomäenkin mukaan Suomen tulisi jo nyt varautua tämän suuruisiin vähennyksiin.

Share on Facebook

Korholan pariskunnan (Eija-Riitta ja Atte) mustamaalauskampanja ympäristöjärjestöjä kohtaan jatkuu taas tutuin argumentein Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

Mitkä mahtavat olla HS:n motiivit julkaista Atte Korholalta jo toinen ympäristöjärjestöjen haukkumisjuttu sunnuntaidebatissa? Viimeksi hän syytti meitä ilmastouhkien liioittelulla. Ironista sinänsä, että tällä kertaa hän itse aloittaa jutun toteamalla, että kasvihuonekaasupitousuuksien nousu on ollut nopeampaa, mitä pelättiin. Nyt hän siis on herännyt tosiasiaan, josta ympäristöjärjestöt ovat varoittaneet jo ajat sitten. Voisiko olla paikallaan antaa välillä järjestöjen itsensä kertoa, mitä ajamme ja miksi?

Muutama kommentti Korholoiden loanheittoon:

1) Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja siitä, millä keinoin päästöjä voidaan Suomessa vähentää 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mitä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.

“Ilmastonsuojelijoina” esiintyvät Korholat eivät ole omaa ratkaisumalliaan esittäneet.

Sen sijaan Korholat ovat puolustaneet ilmaston kannalta kivihiiltäkin pahemman turpeen käyttöä, vastustaneet tuulivoimaa (rumaa, kallista ja hörhöä), uusiutuvan energian tavoitetta (mahdoton, järjetön), päästövähennystavoitetta (mahdoton) ja päästövähennystoimia (kallista ja vie työpaikat).

2) Päinvastoin kuin Korholat antavat ymmärtää, ympäristöjärjestöt ovat tehneet parhaansa saadakseen metsäkadon hillitsemisen keinot osaksi ilmastosopimusta. Se oli yksi Greenpeacen päätavoitteista Balilla. Greenpeacen ratkaisuehdotus on “Tropical Deforestation Emission Reduction Mechanism“, joka mahdollistaisi ennustettava ja vakaan rahoituksen metsäkadon hillitsemiselle, mutta ei kohtelisi metsiä vain hiilivarastoina, vaan huomioisi myös biodiversiteettiarvot ja sosiaaliset arvot (paikallisten asukkaiden tarpeet). Ehdotus herätti Balilla valtaisaa kiinnostusta ja sitä on kiitelty konkreettisuudesta ja moniarvioisuudesta.

3) Toisin kuin Korholat antavat ymmärtää, järjestöt ovat alusta alkaen korostaneet sitä, että liikenteen biopolttoaineita voidaan tuottaa sekä kestävästi (esim. biokaasu, mitä lämpimästi kannatamme) että äärettömän tuhoisin seurauksin (esim. raivatulle sademetsäalueelle istutettu öljypalmu mitä vastustamme). Kestävyys riippuu mm. raaka-aineesta, tuotanto-olosuhteista ja teknologian tehokkuudesta.

Koska näyttää siltä, että tuotanto nyt uhkaa painottua kestämättömiin biopolttoaineisiin, on Greenpeace vastustanut sitovaa 10 % tavoitetta liikenteen biopolttoaineille, ja vaatinut tiukkien kestävyyskriteerien laatimista Euroopan tasolla.

Mitkä mahtavatkaan olla Korholoiden motiivit kaiken tämän mustamaalauksen ja valehtelun takana? Ympäristönsuojelu se ei ainakaan ole.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Päivystin tänäkin aamuna Nesteen palmuöljydieseliä irvivää banderolliamme Länsiväylällä. Parin tunnin aamuvuorossa oli aikaa lukea päivän Hesari kannesta kanteen. Kaupunki-sivuilta löytyi juttu, joka lämmitti (niin lämmitti aamuaurinkokin, ei sen puoleen). Ei voi kuin ihailla. Että löytyy poliitikkoja joilla on selkärankaa.

“On mahdotonta ajatella, että ensin puhumme ilmastonmuutoksesta. Sitten kun tulee konkreettinen hanke, todetaan että olemme markkinataloudessa ja annetaan yrittäjän yrittää”, sanoo ministeri Jan Vapaavuori Hesarissa tänään. Tämä on jo niin itsensäselittävää ettei tarvinne enempää kommentoida. Mutta näitä linkkejä todella tekee mieli mainostaa: Vapaavuori Hesarissa, Vapaavuoren blogi, ja haastattelu Radio Helsingissä kello 13.30 torstaina 29.5..

Ja lisää pisteitä kokoomukselle; europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen eilen YLE:n punaisessa langassa (tämä linkki ja haastattelu eivät sisällä suoranaista ympäristöasiaa, mutta elämisestä, maailmasta ja politiikasta kiinnostuneet voivat sen tsiigata).

Matti Liimatainen

Share on Facebook

Energiakomissaari Andris Piebalgs tapasi Kaisaa ja entistä tiedottajaamme Mikael Sjövallia Olkiluodossa kesällä 2007

Tapahtuisiko tämmöistä Suomessa? Kuvitelkaa: Mauri Pekkarinen pyytäisi blogissaan Sinua keskustelemaan avoimesti ydinvoimasta…

Piebalgsin blogipostauksen bongasi Ympäristöfaktaa.

PS. Pekkarisella ei ole blogia eikä omia nettisivuja (ainakaan en moisia onnistunut löytämään).

Virpi

Share on Facebook

Keskiviikkona, ennen kuin Vanhanen illalla “esitteli rakkaansa presidentille”, kävimme me WWF:n kollegoidemme kanssa esittelemässä ilmastopoliittisia näkemyksiämme Vanhaselle.

Ja täytyypä sanoa, että ei tullut Lipposta ikävä.

Vanhanen on tajunnut ilmastonmuutoksen vakavuuden, ja puolustanut päästövähennystoimien tärkeyttä – rautalangastakin vääntäen – milloin kotimaiselle teollisuudelle, milloin Helsingin kaupungille. Siksi saatoimme mennä hänen kanssaan suoraan asiaan, eli ilmastopolitiikan ajankohtaisiin kysymyksiin kansainvälisellä tasolla, EU:ssa ja Suomessa.

Vanhasen kommentit ja kysymykset osoittivat, että mies oli samalla kartalla. Ja kompassikin häneltä selkeästi löytyy. Vaan löytyykö riittävästi tahtoa ja voimaa luotsata hallitustaan neulan osoittamaan suuntaan, kulkematta yhä uudelleen ja uudelleen lähtöruudun kautta?

Nimittäin ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää Suomen kaltaiselta maalta huomattavasti suurempia päästövähennyksiä, kuin mihin Suomi nyt valmisteilla olevassa ilmastostrategiassa tähtää. Kivihiiltäkin pahemman ilmastontuhoajan turpeen käytöstä on luovuttava, ja tuulivoimassa päästävä puuhastelusta suuren kokoluokan tuotantoon. Niin ikään yksityisautoilua on rajoitettava, vaatimattomasti alkanutta autoverouudistusta jatkettava ja energiansäästöpolitiikassa päästävä vapaaehtoisuudesta normi- ja vero-ohjaukseen.

Toivotaan, että tahtoa lopulta löytyy. Nimittäin kun YK:n käänteentekeväksi toivottu, uuteen ilmastosopimukseen johtava ilmastokokous järjestetään ensi vuonna Kööpenhaminassa, on Pohjoismaiden omien toimien syytä olla linjassa EU:n kahden asteen tavoitteen kanssa. Muutoin ministereiden yhteiseen projektiin tuskin suhtaudutaan kovin vakavasti.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

 Japanilainen kansalaisjärjestöedustaa briiffaa japanilaisia toimittajia.

Yötöiksihän tämä taas meni – kuten nämä ilmastoneuvottelut aina. Päätösistunto alkoi yhdeksän tuntia aikataulusta myöhässä, puoli yhdeltä yöllä, kun maat veivasivat päätösluonnoksen tekstejä edes takaisin. Puheenjohtaja meinasi kirjaimellisesti nukahtaa nuijansa varteen.

Kollegaltani meinasikin palaa päreet jo alkuillasta. DPA:n toimittajan alun perin nappaama käytävätokaisu levisi Suomenkin mediaan, joskin käännöksessä vähän teräänsä menettäneenä:

“Kehitysmaat haluavat yhdenlaisen järjestyksen ja teollisuusmaat toisen. Ja jos ne nyt eivät pääse sopuun näissä pirun työryhmissään ja papereissaan, tästä tulee sotku, tuhahti ympäristöjärjestö Greenpeacen edustaja Bill Hare ennen kokouksen päättymistä.”

Mutta nyt, kun kello on 01.24 aamuyöllä ja puheenjohtaja on nuijinut kokouksen päättyneeksi, on aika listata muutamia plussia, miinuksia ja seuraavia askeleita.

Plussia

+ Vuodelle 2008 sovittu työohjelma tavoitteineen, työryhmineen ja aikatauluineen (mm. Yhdysvaltojen vaalien ja Japaniin G8-kokouksen kannalta) on toimiva, ja sisältää oikeita elementtejä. Ohjelman avulla valtiot pääsevät neuvottelemaan konkreettisella tasolla Kioton pöytäkirjan jatkosopimusta, joka on määrä solmia Kööpenhaminassa joulukuussa 2009.

+ Päästöjä vähentävän teknologian käyttöönoton vauhdittamista kehittyvissä maissa päästään käsittelemään jo kahden kuukauden päästä Bonnissa. Yhteen tärkeimmistä asiakokonaisuuksista päästään siis pureutumaan jo prosessin alkuvaiheessa.

+ Japani sai osapuolilta selkeän viestin siitä, että sektorialakohtaisia kansainvälisiä ja kansallisia toimia voidaan pohtia, mutta ne eivät voi korvata sitovia maakohtaisia päästökattoja. Vapaaehtoisuus ei voi korvata velvoittavuutta, eikä kehitysmaiden teollisuuslaitoksia pakoteta samalle viivalle rikkaiden teollisuusmaiden laitosten kanssa.

Miinuksia

- Neuvottelut osoittivat, ettei moni maa ole edelleenkään tajunnut ilmastonmuutoksen torjumisen kiireellisyyttä. Itsekäs omien etujen ajaminen luikahtaa edelleen nopeasti yhteisen asian edelle.

- Lento- ja laivaliikenteen päästöjen saaminen sitovien päästörajoitusten piiriin jäi edelleen epäselväksi – vaikkakin asia nostettiin nyt agendalle.

- Vajaan kahden vuoden neuvottelu-urakka tulee olemaan H A A S T A V A. Asiat etenevät hitaasti, ja tärkeiden poliittisten linjausten veto uhkaa pakkautua ensi vuoden loppupuolelle.

Seuraavat askeleet

Tänä vuonna neuvotteluja tullaan jatkamaan YK:n alla kolmessa pidemmässä istunnossa:

- Kaksi viikkoa kesäkuun alussa Bonnissa

- Viikko- tai kaksi elokuussa Ghanassa

- Kaksi viikkoa joulukuussa Puolassa

Ensi vuonna kokousviikkoja tulee sitten olemaan ainakin kahdeksan (!), mikä tuskin edes riittää.

YK:n ulkopuolella ilmastopolitiikasta neuvotellaan tänä vuonna mm. Yhdysvaltojen vetämissä suurten saastuttajamaiden kokouksissa huhti- ja heinäkuussa, sekä Japanin G8-kokouksessa, joka pidetään niin ikään heinäkuussa.

Ja marraskuun neljäntenähän on se suuri päivä….

Kaisa Kosonen, Bangkokin ilmastokokouksesta

Share on Facebook

YK:n ilmastosopimusjärjestelmää pidetään usein kaikkein monimutkaisimpana kansainvälisenä sopimuksena – eikä suotta. 16 vuoden aikana tämä kiertävä sirkus on saanut luotua sellaisen velvoitteiden, mekanismien, rahastojen, apuelinten ja neuvotteluryhmien kokoelman, että ulkopuoliselle kokonaisuuden hahmottaminen on liki mahdotonta.

Kokoukset ovatkin kiistatta elämästä vieraantuneita, ja voivat jättää ensikertalaisen kylmäksi ja kiukkuiseksi. Paitsi että itse järjestelmä on monitasoinen, ja neuvotteluja käydään samanaikaisesti monilla foorumeilla, ovat viralliset asiakirjat ja eri tahojen tiedotteet ja puheenvuorot täynnä käsitteitä ja lyhenteitä, jotka eivät avaudu parhaimmallekaan kielinerolle ilman sinnikästä taustojen opiskelua.

Toimittajat pulassa

Toimittajaraukat ovatkin yleensä kokouksissa liki mahdottoman tehtävän edessä. Uutiset neuvotteluista ovat usein tavalla tai toisella virheellisiä. Ja sekös meitä paikan päällä olevia kismittää.

Yksi hupaisimmista tilanteista tuli eteeni Balilla, kun istuin seuraamassa jännitysnäytelmäksi muodostunutta päätösistuntoa. Istuntotauolla (ennen tärkeimpien päätösten tekemistä) huomasin netistä, että Suomessa jo uutisoitiin kokouksen päättyneen tuloksetta. Soitin toimittajalle kokoussalista, että täällä me vielä kökötetään – ministereitä myöten – eikä tärkeimpiä asioita ole vielä käsitelty.

Sano se koodein

Meille elämästä vieraantuneille muurahaisille, jotka vipellämme korot kopisten paperiemme ja salkkujemme kanssa kokouksesta toiseen, on järjestelmä looginen ja hallittavissa. Ja se kuuluisa UNFCCC-jargon (United Nations Framework Convention on Climate Change) – se on elämää helpottava asia.

Kun yli 170 maan edustajat kokoontuvat yhteen puhumaan niinkin monisyisestä asiasta, kuin ilmastopolitiikka, (joka nykyään liittyy lähes kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä), on olennaisen tärkeää, että asioista puhutaan yhteisillä termeillä. Se säästää aikaa, ja ennaltaehkäisee väärinkäsityksiä.

Sanavalintoja pohditaan (tuskallisenkin) pitkään ja hartaasti, sillä jokaisella termillä on järjestelmässä historiallinen painolastinsa. Mutta kun termit napsahtavat kohdilleen, saa lauseisiin tiivistettyä tehokkaasti informaatiota ja arvoja, jotka aukeavat kaikille muurahaisille samalla tavalla kansallisuudesta riippumatta – paitsi niille poloisille keltanokille.

Siispä tiedoksi teille kotirintaman muurahaisille: kansainväliset sektoraaliset sopimukset ovat saaneet kyytiä, eivätkä uhkaa QUELRO:ja. Sen sijaan sektori-CDM on saanut kannatusta, ja siihen tullaan palaamaan seuraavassa AWG-LCA:n istunnossa. KV-lento- ja laivaliikenteen päästöistä ei päästy yksimielisyyteen AWG-KP:n alla, ja asiaa lykätään edelleen IMO:lle ja ICAO:lle.*

* = Japanin esitys, jonka mukaan päästövähennystavoitteita asetettaisiin alakohtaisesti (kansainväliselle terästeollisuudelle omansa, autoteollisuudelle omansa, kotimaiselle liikenteelle omansa jne.), ei ole saanut kannatusta, eikä kukaan Kioton pöytäkirjan osapuoli** esitä, että kansainvälinen sektorialakohtainen sopiminen voisi korvata maakohtaisia, sitovia päästörajoituksia. Kansainvälisten lento- ja laivaliikenteen päästöjen saattamisesta sitovien rajoitusten piiriin ei ole päästy yhteisymmärrykseen, vaan asiaa lykätään edelleen kansainvälisen merenkulkulaitoksen ja kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön vapaaehtoisen puuhastelun piiriin.

** = Muistanette, että Yhdysvallat ei kuulu tähän poppooseen, eikä nykyinen hallitus kannata sitovia päästörajoituksia.

Kaisa Kosonen, Bangkokin ilmastokokouksesta

Share on Facebook

Bangkokin pilvenpiirtäjiä ja kiiltäviä pintoja katsellessa ei välttämättä tule mieleen, että ollaan ilmastosopimuksen määritelmän mukaan kehitysmaassa, jota pitäisi kohdella lempeämmin kuin vaikkapa Puolaa, jossa seuraava osapuolikokous joulukuussa pidetään.

Vaikka YK:n ilmastosopimuksen jako kehitys- ja teollisuusmaihin on auttamatta vanhentunut ja tullee uudistumaan Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksen myötä, osoittaa katsaus tilastoihin, että Thaimaan ja Puolan välillä on edelleen merkittäviä eroja. Puola tuottaa henkeä kohden yli kaksi kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin Thaimaa, minkä lisäksi puolalaiset ovat selkeästi thaimaalaisia vauraampia: maan ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden on 67 % suurempi kuin Thaimaan.

Vaan entäpä, jos thaimaalainen autotehdas tuottaa enemmän päästöjä kuin puolalainen? Pitäisikö puolalaisen tehtaan vähentää päästöjään enemmän, vaikka se valmistaa samoja tuotteita, ehkäpä samoille markkinoille?

Entäpä sitten Yhdysvallat ja yhdysvaltalainen autotehdas? Maan henkeä kohden lasketut päästöt ovat liki 20-kertaiset Intiaan nähden, mutta maa on jättäytynyt Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle, koska ansaitsee mielestään samanveroista kohtelua esimerkiksi juurikin Intian kanssa.

Oikeudenmukaisuus on ilmastopolitiikan keskeisin ja samalla kimurantein kysymys: kenen pitäisi vähentää päästöjä, kuinka paljon, ja millä perustein? Entä kenen pitäisi korvata jo aiheutetut, ja edessä väistämättä olevat haitat ilmastonmuutoksen uhreille – missä määrin, ja millä perusteilla?

Bangkokissa tänään alkaneessa virkamieskokouksessa aloitetaan kahden vuoden neuvottelurumba, jonka pitäisi johtaa kattavan ja käänteentekevän ilmastosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminassa ensi vuonna. Bankokin kokouksen asialistalla ei vielä ole tulenarkoja asioita, kuten maakohtaisista velvoitteista sopimista, mutta jo täällä oikeudenmukaista vastuunjakoa aletaan pohtia eri kanteilta.

Ensimmäisen päivän käytäväkeskusteluja on hallinnut Japanin aloite sektorikohtaisesta sopimisesta. Esityksen mukaan maakohtaiset päästövähennystavoitteet tulisi määritellä nykyisen top down -lähestymistavan (maakohtainen päästökatto, jota ei saa ylittää) sijaan sektorikohtaisella bottom up -lähestymisellä, eli karkeasti suomennettuna “katsotaan, mihin pystytään” -tavoitteilla. Lisäksi sektoritarkastelun voisi ulottaa kansainväliseksi niin, että eri päästölähteitä tarkasteltaisiin yli maarajojen – sektorikohtaisesti.

Vaikka Japanin aloitteessa voi olla kehityskelpoisiakin aineksia, ovat ympäristöjärjestöt suhtautuneet siihen nuivasti, sillä jos maat saisivat itse arvioida, mihin pystyvät, niin kukaanhan ei pystyisi juuri mihinkään – ei ainakaan niin mittaviin ja nopeisiin päästövähennyksiin, joita vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää.

Japanin esityksen ehkä noloin osuus onkin se, että maan mielestä pitkän aikavälin tavoitteen (maailman päästöjen puolittaminen v. 2050 mennessä) tulisi olla vain indikatiivinen, ei sitova. Tämä, jos joku, olisi epäoikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa niiden satojen miljoonien ihmisten näkökulmasta, joiden elinmahdollisuuksia ilmastonmuutos uhkaa.

YK:n ilmastokokouksesta Bangkokista,
Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Kaisa ilmoitti, ettei eduskunnan lehtereille enää saa viedä kännyköitä, joten tekstarikommentit eduskunnassa jäävät korkeintaan muutamaan (Kaisan nimittäin täytyy juosta ulos lehteriltä ja hakea känny respasta kommentoidakseen debatin kulkua). Harmi.

Eduskunnassa saavat ilmeisesti tekstata vain ministerit ja kansanedustajat…

Virpi Oinonen

Share on Facebook

…ei tosin aikuisviihdeartisteille, vaan teille, hyvät blogin lukijat.

Seuraan keskiviikkona 12.3. klo 15 lähtien Eduskunnan lehtereiltä täysistuntoa, jossa kansanedustajat puivat EU:n ilmasto- ja energiapakettia. Lähetän nopeita analyyseja ja tunnelmia tekstiviestinä suoraan blogiin sitä mukaa, kun kansanedustajat puhuvat.

Tekstarit ilmestyvät blogin oikeaan sivupalkkiin. Viestit löytyvät myös pysyvästi Twitteristä. Perustellisemman analyysin edustajien argumenteista laadin myöhemmin.

Vinkki: Jos satut olemaan television vaikutuspiirissä, niin niksautapa laatikko päälle,  TV1:lle klo 15.05. Silloin tekstareiden seuraaminen on hauskempaa…

Miksi asia on tärkeä?

EU on maailman tärkein ilmastopoliittinen suunnannäyttäjä. Se, millaisia linjauksia maailman suurin talousalue EU tekee, näyttää suuntaa kansainväliselle energiapolitiikalle. EU:n tasolla tehdyt päätökset määrittävät pitkälti myös sen, mitä meillä Suomessa reilun vuosikymmenen aikana tullaan tekemään:

• Paljonko uusiutuvia energialähteitä lisätään?

• Millaisen roolin saa energiatehokkuus?
• Miten raskasta teollisuutta kohdellaan?

• Pitäisikö ydinvoiman saada etulyöntiasema uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön nähden?

• Ollaanko ilmastonmuutoksen torjumisesta valmiita maksamaan, vai pitäiskö “jonkun muun jossain muualla joskus tehdä jotain”?

• Miten tämä kaikki vaikuttaa meidän kaikkien arkeen?

Haluavatko Suomen poliitikot vahvistaa vai vesittää komission esityksiä? Eduskunnan keskustelu antaa tälle osviittaa…

Kaisa Kosonen

PS. EU:n ilmasto- ja energiapaketista lisää täällä.

Share on Facebook

Tänään kannattaa varautua telkkari-iltaan Yleisradion ajankohtaisohjelmien parissa: klo 21.05 ilmastokampanjavastaavamme Kaisa Kosonen keskustelee TV1:den A-Talkissa euroedustaja Eija-Riitta Korholan, Energiateollisuuden Jukka Leskelän ja Tuulivoimayhdistyksen Jari Ihosen kanssa. Tämän jälkeen voi käydä jääkaapin kautta varustautumassa klo 22.35 alkavaan TV2:den palmuöljydokumenttiin, jossa uusi palmuöljykampanjoitsijamme Dan Heleniuskin sanoo sanasen.

Ohjelmat löytyvät myös YLE:n Areenasta: A-Talk täältä, ja palmuöljydokkari täältä.

Virpi Oinonen

Share on Facebook

Vihdoinkin eurooppalaisten ilmastohuoleen vastataan konkreettisilla toimenpiteillä! Euroopan komission esitysten mukaan

- päästöjä on määrä leikata 20 – 30 %

- uusiutuvien energialähteiden osuus nostetaan viidennekseen vuoteen 2020 mennessä

- päästökauppajärjestelmään tulee parannuksia, jotka tehostavat saastuttaja maksaa -periaatetta ja vähentävät yritysten ansiottomia voittoja sekä luovat yhteisen pelikentän eri teollisuuden aloille Euroopan tasolla. Näitä parannuksia päästökaupan korjaamiseksi on kilvan peräänkuulutettu.

Eikä maksa paljoa: noin kolme euroa per nenä viikossa, arvioi komissio. Tämä on noin viidennes siitä summasta, minkä me suomalaiset veronmaksajat maksamme Stakesin arvion mukaan vuosittain runsaan alkoholinkäytön yhteiskunnallemme aiheuttamina suorina ja välillisinä kustannuksina. Asian voi ajatella myös näin: Sen sijaan, että Euroopan BKT kasvaisi vuoteen 2020 mennessä 38 %, se kasvaakin ”vain” 37,5 %.

Todellisuudessa arviot kustannuksista ja hyödyistä tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan, sillä on selvää, ettei EU tule jäämään yksin toimiensa kanssa, vaan myös EU:n teollisuuden kilpailijat ovat tulossa mukaan päästövähennyksiin. Tällöin toisaalta myös EU:n todelliset päästövähennykset tulevat olemaan suuremmat.

Tavoitteita tullaan kiristämään jo lähiaikoina

Vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta komission esittämä paketti on kyllä hyvä avaus, mutta silti riittämätön. Esityksiin on porattu teollisuuden painostuksesta lukuisia reikiä, jotka vesittävät paketin ilmastohyötyjä. Kokonaispäästötavoitetta on leikattu 10 prosenttiyksiköllä, päästökaupan piiriin kuuluva teollisuus kokonaisuudessaan tulee saamaan edelleen runsaasti ilmaisia päästöoikeuksia (ilmainen jako voi olla perusteltua tietyille raskaan teollisuuden aloille, mutta ei suinkaan kaikille) ja niin yritykset kuin valtiotkin voivat välttää kotimaisia päästövähennyksiä hankkimalla halpoja päästöoikeuksia EU:n ulkopuolelta.

Ympäristöjärjestöjen lisäksi pettymyksensä päästövähennysten vaatimattomuuteen on esittänyt mm. IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri, joka kuvasi maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa 20 % päästövähennystavoitetta riittämättömäksi.

”kohtuutonta”, ”mahdotonta”, ”hurjaa”

Teollisuuden saamista myönnytyksistä ja Suomen lisäksi saamasta erityiskohtelusta huolimatta suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän reaktiot komission energiapakettiin noudattivat tuttua retoriikkaa:

Teknologiateollisuuden mielestä Suomen uusiutuvan energian tavoite on ”mahdoton” ja päästökauppa tulee nostamaan sähkön hintaa ”kohtuuttomasti”; Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan nyt tehdään ”tehotonta ilmastopolitiikkaa hurjilla kustannuksilla” ja Rakennusteollisuus vastustaa ”kaikilta osin” päästöoikeuksien maksullista jakoa.

Omaa luokkaansa oli kuitenkin Suomen yrittäjien tiedote, joka osoitti, ettei pulju ollut ymmärtänyt, mistä uusiutuvan energian tavoitteessa on kyse. Tiedotteessa menivät perustermitkin iloisesti sekaisin (tiedoksi Risto, että vesi- ja tuulivoima eivät ole bioenergiaa), mutta silti yrittäjät tiesivät kertoa, että komission päätös on ”raskas Suomen kansantaloudelle” ja ”kaventaa kuluttajien ostovoimaa”.

De ja vu

Kupletin juoni on ympäristöpolitiikalle tyypillinen. Teollisuus vastustaa rajoituksia, jos ne eivät koske heti myös kaikkia mahdollisia kilpailijoita. Sama ilmiö nähtiin esimerkiksi aikanaan, kun Yhdysvallat rajoitti otsonikehää tuhoavien CFC-yhdisteiden käyttöä ennen Eurooppaa. Yhdysvaltojen yritykset vastustivat rajoituksia ensin kiivaasti väittäen, että yhdisteiden korvaaminen olisi kallista ja jopa mahdotonta. Kulissien takana ne kuitenkin käynnistivät tutkimus- ja kehitystyön vaihtoehtojen löytämiseksi, joten siinä vaiheessa, kun myös eurooppalaiset yritykset joutuivat rajoitusten piiriin, olivat Yhdysvaltojen yritykset jo kaukana edellä vaihtoehtojen kehittämisessä ja teollistamisessa.

Myös vuoden 2008 Suomessa yritykset tietävät retoriikkansa takana, että suuret muutokset ovat edessä joka tapauksessa, ja ettei EU tule jäämään yksin päästörajoitustensa kautta. Esimerkiksi Kiinan hallitus on asettanut jo nyt kunnianhimoisia tavoitteita ja toimia uusiutuvalle energialle sekä energiatehokkuuden ja tehtaiden ympäristövaikutusten parantamiselle, ja Yhdysvaltain suuret monikansalliset yritykset vaativat maalle sitovia päästökattoja ja päästökauppaa.

Rajoitukset voivatkin tuoda eurooppalaiselle teollisuudelle kustannusten sijaan mahdollisuuksia synnyttämällä ilmastoystävälliselle teknologialle vakaan kysynnän ja haastamalla yritykset innovaatiokilpaan.

Nyt siis vaan pyörät ja myllyt pyörimään! Tuulivoimateollisuuden kilpajuoksussa olemme jo jääneet Euroopan johtomaista jälkeen, ja tuhannet työpaikat uhkaavat valua sivu suun, mutta ehkäpä voimme suomalaisella sisulla vielä kiriä niitä kiinni.

Kaisa Kosonen

P.S. Ilmastonmuutoksen torjumiseen käytettävät rahat eivät katoa kankkulan kaivoon, vaan ne ovat sijoitus turvallisempaan tulevaisuuteen, puhtaampaan teknologiaan ja uusiin työpaikkoihin. Mikäli ilmastonmuutosta ei torjuta, olisivat kustannukset moninkertaiset – eikä silloin puhuttaisi enää ostovoiman kaventumisesta tai työpaikkojen menetyksestä, vaan ihmishenkien, kotien ja rahassa mittaamattomien luonnonarvojen menetyksestä.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Videoarkistostani ongittua.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Laskeuduttuani tänään vuorokauden lentelyn ja lentokenttäodottelun jälkeen varvassandaaleissani ja narutopissani Helsinki-Vantaan lentokentälle (kävi pieni kömmähdys vaatteiden pakkauksessa), tein pikaisesti superhessut vessassa ja suunnistin talvitamineissa suoraan lentokentältä YLEX:n haastatteluun Pasilaan summaamaan Balin kokouksen plussia ja miinuksia.

Toimistolle tultuani summasin ne myös paperille. Tältä listani näyttää lyhyisiin lauseisiin puserrettuna:

Plussat:

-Kokouksen päätökset avasivat mahdollisuudet käänteentekevän ilmastosopimuksen neuvottelemiselle viimeistään Kööpenhaminassa vuonna 2009.

-Päästövähennyksiä koskevat neuvottelut saatiin laajennettua koskemaan Kioton pöytäkirjan ratifioineiden teollisuusmaiden lisäksi nyt myös kehitysmaita ja Yhdysvaltoja.

-Neuvotteluille saatiin tehokas aikataulu ja hyvä työohjelma. Tulevan sopimuksen elementteihin kuuluu useita tärkeitä osia Greenpeacen toivelistalta, kuten mekanismit metsäkadon hillitsemiseksi ja ilmastoystävällisen teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi sekä ilmastonmuutoksen jo väistämättömiin seurauksiin sopeutuminen, mikä on elintärkeä kysymys erityisesti saarivaltioille ja köyhille kehitysmaille.

-Yhdysvallat jäi päästövähennyslukujen vastustuksessaan lopulta yksin.

-Kioton pöytäkirjan alla saatiin sovittua suuntaa-antavista päästövähennysluvuista, jotka ovat linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa, ja jotka olettavat myös keskeisten kehitysmaiden mukaantulon.

-Puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittaminen kehitysmaissa saatiin siirrettyä vihdoin 15 vuoden keskustelun jälkeen teoriasta käytäntöön.

Miinukset

-Tulevan sopimuksen tavoitteet ja keinot jäivät epäselväksi päätöksessä, jossa Yhdysvallatkin on mukana.

-Päätöksen sanamuodot avasivat oven myös muille teollisuusmaille yrittää luikerrella pois sitovista määrällisistä päästövähennysvelvoitteista.

-Kansainvälisen liikenteen päästöjen rajoittaminen tippui neuvottelupaketin ulkopuolelle.

-Metsäkadon hillitsemistä koskeva keskustelu uhkaa rönsytä liian moneen suuntaan jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

-Se, onko keskeisten maiden poliittinen tahto edelleenkään riittävän suurta, jäi epäselväksi.

Bali oli kuitenkin vasta alkua: nyt se matsi sitten vasta alkaa, ja kirittäjäksi tarvitaan kansalaisia kansallisuuteen ja puoluekantaan katsomatta.

Pidemmän yhteenvedon näkemyksistäni kokouksen tuloksista löydät täältä.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Balin ilmastokokous päättyi lopulta tänään dramaattisten vaiheiden ja liki vuorokauden jatkoajan jälkeen. Sekavasta uutisoinnista on kotikatsomoissa varmasti jäänyt epäselväksi, oliko kokous menestys, vai menetetty mahdollisuus. Minä sanoisin, että se oli molempia, mutta selkeästi enemmän menestys.

Syy sekavaan uutisointiin on luonnollisesti itse kokouksen sekavuus, mutta tällä kertaa pakkaa sekoitti kuitenkin myös se, että eri toimijat hätiköivät tiedotuksessaan. Tiedotteita laitettiin ulos jo ennen kokouksen päättymistä, jolloin loppuvaiheilla saavutettu yllättävä ja merkittävä läpimurto jäi niissä huomiotta.

Itsekin olin kirjoittanut jo lähettämistä vaille valmiiksi tiedoteluonnoksen, joka tuomitsi jyrkin sanakääntein hallitukset kyvyttömyydestä sopia tarvittavien päästövähennysten suuruusluokasta. Tiedote meni kuitenkin täysin uusiksi, kun kaikkien suureksi hämmästykseksi suuntaa-antavat tavoiteluvut hyväksyttiinkin kokouksen viime metreillä Kioton pöytäkirjan uusista tavoitteista käytävien neuvottelujen pohjaksi. Tämä päätös tekee hyvin selväksi, että päästövähennysten on oltava teollisuusmailta yli 25 – 40 % suuruisia vuoteen 2020 mennessä ja globaalisti yli 50 % vuoteen 2050 mennessä, jotta vaarallista ilmastonmuutosta voitaisiin ilmastosopimuksen 2 artiklan hengessä torjua.

Suuren yllätyksen asiasta tekee se, että Kanada, Japani, Australia ja Venäjä olivat vastustaneet tavoitelukuja neuvottelujen aikana. Kansalaisjärjestöt saivat kuitenkin luotua maita kohti kansallisten tiedotusvälineidensä kautta niin suurta painetta, että maat luopuivat yksi toisensa jälkeen vastustamisesta.

Minä näen, että Balilla saatiin kokoon oikein mainio työpaketti tavoitteineen seuraavalle kahdelle vuodelle. Balilla istutettiin käänteentekevän ilmastosopimuksen siemenet. Satoa on määrä kylvää Kööpenhaminassa vuonna 2009. Uskallan siis väittää, että kokous onnistui tavoitteissaan, vaikka päätökset eivät optimaalisia olleetkaan.

Tarkempaa analyysiä kokouksen tuloksista seuraa lähipäivinä. Nyt tarvitsen unta.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Balin ilmastokokouksen käytäviltä bongattu vihreiden kansanedustaja, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen pohtii Al Goren puhetta ja Balin ilmastokokousta yleensä. Haastattelijana allekirjoittanut.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Suurten EU-maiden mitta täyttyi eilen Yhdysvaltojen suhteen. USA on jarruttanut Balin kokouksessa vähän joka asiakohdassa, mutta suurinta närää EU:n piirissä herättää luonnollisesti se, että Yhdysvallat ei suostu neuvottelemaan päästövähennysluvuista, jotka koskisivat myös sitä. Viittaukset siitä, että teollisuusmaat vähentäisivät 25 – 40 % vuoteen 2020 mennessä ei tule Yhdysvalloille kuuloonkaan. Yhdysvaltojen pääneuvottelija vetoaa jopa asiaa koskevan tutkimuksen vähyyteen(!)

Niinpä suuret taloudet ilmoittivat eilen Saksan ympäristöministerin suulla jäävänsä pois Yhdysvaltojen koolle kutsumasta suurten talouksien ilmastokokouksesta, jos Balilla ei saada aikaan konkreettista edistystä. Major Economies meeting on Yhdysvaltojen uusin veto yrityksissä välttää sitovista päästövähennysvelvoitteista puhumista. Yhdysvalloille EU-maiden ilmoitus oli isku vyön alle, sillä Bushin hallinto tarvitsee suurten saastuttajamaiden kokousta voidakseen osoittaa tekevänsä jotain.

Ranskan ympäristöministeri totesi Yhdysvaltojen suuntaan, että meillä voi olla teknologialähestymistapoja ja voimme luottaa markkinalähtöiseen lähestymistapaan, mutta jos emme aseta samanaikaisesti sitovia päästövähennystavoitteita (luokkaa – 25 – 40 % v. 2020 mennessä), niin sehän vain tarkoittaa, että emme lopulta luota teknologoihin ja markkinoihin.

Hyvä EU!

Myös Al the Pal (Al Gore) vaati tänään kovin sanoin Yhdysvaltoja ruotuun. Saa nähdä, kaikuvatko vetoomukset kuuroille korville, vai onko USA valmis joustamaan. Goren puhe oli TODELLA hyvä ja liikuttava! Käy ihmeessä katsomassa puhe Balin kokouksen sivuilta.

Valitettavasti itse videon löytyminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, mutta ei hätää, opastan sinut perille. Klikkailet vain seuraavien ohjeiden mukaisesti:

- Klikkaa “View Live and On-demand webcast” sivun alalaidassa

- klikkaa “Archived Video” vasemmasta yläkulmasta

- klikkaa kalenterista päivää 13.12. (torstai)

- sivun oikeasta alakulmasta löydät videon otsikolla “The climate crisis: the way forward” 7:30pm – 8:30pm.

Avot! Video on ehdottomasti pienen etsimisen arvoinen!

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Balin ilmastokokous on kääntymässä loppusuoralle. Korkean tason osuus alkoi tänään ministereiden puheenvuoroilla.

Ministeri Tiilikainen vetosi kollegoihinsa maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi kahta astetta pienemmäksi. Hän painotti yksityisten investointien roolia ja sitä, että uuden sopimuksen myötä on luotava investointiympäristö, jossa ilmastoystävällinen investointi on aina se houkuttelevin. Niin ikään hän korosti metsäkadon hillitsemisen tärkeyttä.

Nämä kaikki liittyvät asiakohtiin, jotka olivat neuvotteluissa vielä keskiviikkona auki:

• kirjataanko tulevan sopimuksen tavoitteeksi maailman keskilämpötilan nousun rajoittaminen kahta astetta pienemmäksi, ja siitä johdettavat päästövähennysluvut
• “teknologiapaketti”, eli millaisen roolin teknologia saa Balin mandaatissa – eli millaisin keinoin (ml. rahoitusjärjestelyin) puhtaan teknologian käyttöönottoa (erityisesti kehitysmaissa) tullaan uuden sopimuksen myötä vauhdittamaan
• miten trooppisen metsäkadon pysäyttäminen huomioidaan tulevassa sopimuksessa

EU:n kannat ovat lähellä ympäristöjärjestöjen kantoja. USA jarruttaa kaikin tavoin parhaiden taitojensa mukaisesti; Kanada, Australia ja Japani nihkeilevät, ja kehitysmaaryhmä yrittää vältellä sitoumuksia ja huolehtia sen sijaan rahoituksesta ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen.

Kehitysmaista kaikkein kovinta linjaa on vetänyt Intia, joka ei ole halunnut mitään viittauksia mihinkään toimenpiteisiin nyt tai tulevaisuudessa – niin kauan, kuin teollisuusmaat eivät täytä olemassa oleviakaan sitoumuksia. On raivostuttavaa, että Intian yhteistyöhaluttomuuden perusteluissa on vinha pointti. Intian päästöt henkeä kohden ovat kymmenesosan siitä, mitä ne ovat Suomessa.

Eli sama vanha meininki: En tee, koska ei toikaan tee. Ja mä en tee, koska noikaan ei tee. Me ei tehdä, koska tää tulee aivan liian nopeasti, eikä me ole vielä ehditty miettiä näin suuria päästövähennyksiä. Raivostuttavaa! Toivottavasti neuvottelujen siirtyminen ministeritasolle tuo kuitenkin lopulta vielä hyvän lopputuloksen.

Meillä ei ole varaa enää nihkeilyyn ja etanavauhdin etenemiseen.

(valokuva: IISD)

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Ympäristöjärjestöjen yhteistyöorganisaatio Climate Action Network on jo vuosien ajan jakanut YK:n ilmastoneuvotteluissa “Päivän fossiili” -palkintoa ilmastoneuvotteluja ansiokkaimmin jarruttaneille maille. Perinne jatkuu Balilla, jossa viime lauantaina Kanada pyyhki palkintopöydän kaikki kolme palkintoa vaatiessaan mm. kehittyneille ja kehittyville maille täsmälleen samanlaisia päästötavoitteita. Edellisten päivien fossiilit ovat menneet mm. Yhdysvalloille ja Saudi-Arabialle.

Fossiilipalkintojen jakaantumista voi seurata esimerkiksi Avaaz.orgin fossiilisivulla.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Mitä Greenpeace tekee Balin ilmastokokouksessa? Katso video ja valaistu.

Suoraan sanottuna itse olen viettänyt viime päivinä aivan liian paljon aikaa tietokoneen ääressä, yrittäessäni ladata tätä videota youtubeen, ftp:lle ja tähän blogiin. Hitaiden yhteyksien vuoksi videon lataaminen kokonaisena blogiin onnistui vasta nyt, vaikka video valmistui jo lauantaina Grrrr…..

Kaisa Kosonen

PS. Videossa mainittu metsäraportti löytyy täältä.

Share on Facebook

Hiihdin tänään Aleksanterinkatua, Helsingin vilkkainta ostoskatua, vanhoilla Järvisen suksilla 30 muun vihaisen hiihtäjän kanssa. Halusimme muistuttaa, että lumiset talvet ja suomalainen luonto sellaisena kuin sen tunnemme voivat olla historiaa, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Tempaus oli osa kansainvälistä ilmastotoimintapäivää, joka sai kymmenet tuhannet ihmiset kaduille kaikkialla maailmassa.

Aleksanterinkatu oli täynnä jouluostoksilla olevia ihmisiä, jotka jäivät seuraamaan hiihtoamme. Ohikulkijat saivat käteensä tapahtuman sloganilla varustetut kaasupallot. Reaktiot olivat erittäin positiivisia ja myös mediaa oli paljon paikalla.

Mukana hiihtämässä oli myös vaaleapalmikkoinen Suomi-neito, joka ei kuitenkaan tahtonut pysyä muiden mukana. Se ei ollut yllätys, sillä Suomi on ilmastonmuutoksen torjumisessa jäänyt perässähiihtäjäksi – ilmastopäästöt ovat 20 % Kioton tavoitetason yläpuolella ja energiankulutus kasvaa.

Katso kuvia tapahtumasta. Tutustu Greenpeacen ratkaisuihin ilmastonmuutoksen torjumiseen Suomessa ja maailmanlaajuisesti.

Lauri Myllyvirta

Share on Facebook

Missä menee vaarallisen ilmastonmuutoksen raja? Kuinka paljon lämpenemistä voimme sietää, ja millainen lämpenemisen taso pitäisi siten asettaa kansainvälisen politiikan tavoitteeksi?

Euroopan unioni linjasi jo yli kymmenen vuotta sitten tavoitteekseen rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu kahta astetta pienemmäksi esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen muut osapuolet ovat olleet haluttomia ottamaan kantaa siihen, minkä suuruinen lämpeneminen on vaarallista, koska se on samalla kannanotto myös päästövähennysten suuruuteen.

Nyt maat eivät voi kuitenkaan enää pakoilla tavoitteiden asettamista. Neuvottelut ovat tulleet siihen vaiheeseen, että on pakko alkaa määritellä, minkälaisia seurauksia Kioton jatkosopimuksella halutaan yrittää välttää. Jos esimerkiksi halutaan pelastaa Amatsonin sademetsä kuivumasta ruohoaavikoksi, ja Grönlannin mannerjää sulamasta merivedeksi, on lämpötilan nousu rajoitettava kahta astetta pienemmäksi.

Voisi kuvitella, että kaikkihan tätä haluaisivat. Kaikki kai haluavat suojella rannikkojaan metrien merenpinnan nousulta, sekä maailman suurinta, ja lajistoltaan rikasta metsäaluetta tuhoutumiselta? Ilmastoneuvotteluissa tämä ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä lämpötilatavoite edellyttää mittavia päästövähennyksiä. Niihin kaikki eivät ole suinkaan valmiita. Ainakaan tässä vaiheessa neuvotteluja.

Päästövähennyksiksi muutettuna kahden asteen tavoite tarkoittaa sitä, että maailman päästöjen on käännyttävä laskuun vuoteen 2015 mennessä, ja vähennyttävä alle puoleen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Vastaavasti teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään vähintään 30 % vuoteen 2020 mennessä, javähintään 80 % vuoteen 2050 mennessä.

Balin kokouksen yksi keskeisistä kysymyksistä on, saadaanko edellä mainitun suuruisia päästövähennyksiä kirjattua kokouksen päätelmiin. Kehitysmaaryhmä vaatii ponnekkaasti teollisuusmaiden päästövähennystavoitteen (-25 – 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä) kirjaamista maakohtaisen tavoitteenmäärittelyn pohjaksi. EU haluaisi puolestaan kirjata em. tavoitteiden lisäksi globaalit tavoiteluvut tuleville neuvotteluille. USA taas ei haluaisi kirjata mitään tavoitelukuja minnekään ja Japani ja Kanada ovat puolestaan yrittäneet junailla päästövähennystarvetta pienemmäksi sorvaamalla vertailuvuotta lähemmäksi tätä päivää.

Viime päivinä on kuitenkin saatu kaksi hyvää uutista, kun sekä Kanada, Islanti ja Sveitsi ovat ilmoittaneet kannattavansa kahden asteen tavoitetta. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet neuvottelijoille hyvin selväksi, että näistä neuvotteluista ei voida lähteä kotiin ilman, että yleistavoitteet on kirjattu lukuina paperille, ja lukujen on rajoitettava lämpeneminen kahta astetta pienemmäksi. Piste.

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Share on Facebook

Ilmastokokous alkoi eilen iloisissa tunnelmissa, kun Australia ilmoitti ratifioineensa Kioton pöytäkirjan. Tuore pääministeri Kevin Rudd ratifioi sopimuksen ensimmäisenä virallisena toimenaan.

Vihdoin!

Yhdysvallat, ja tarkemmin sanottuna Bushin hallinto, on nyt entistä enemmän yksin, sen ainoan teollisuusmaakumppanin loikattua toiseen leiriin.

Ratifiointi on mainio esimerkki siitä, että kansalaisaktiivisuus kannattaa. Ilmastonmuutos nousi yhdeksi Australian vaalien tärkeimmistä teemoista – ellei tärkeimmäksi, ja siinä kansalaisjärjestöt näyttelivät merkittävää roolia. Vuosi sitten Kenian ilmastokokouksen aikaan Greenpeace ja muut kansalaisjärjestöt järjestivät Australiassa ilmastomarssin, johon osallistui eri puolilla maata yli 90 000 australialaista! Siitä käyntiin pyörähtänyt vuosi oli pelkkää tiivistä puserrusta ilmastonmuutoksen nostamiseksi vaalien ykkösteemaksi. Järjestöjen ja kansalaisten luoma paine pakotti jokaisen puolueen ottamaan kantaa ilmastonmuutokseen, ja lopulta puolue, jonka kannat olivat huomattavasti parempia kuin pääkilpailijansa, voitti.

Greenpeacen Australian toimistolle ilmastonmuutos oli vaalivuonna ehdoton ykkösteema. Australialaiset kollegamme eivät kuitenkaan suinkaan aio jättää kampanjaa tähän, vaan nyt se vasta kunnolla alkaakin. Australiaa ja Yhdysvaltoja on yhdistänyt tähän saakka Kioton pöytäkirjan hylkäämisen lisäksi huippukorkeat henkeä kohden lasketut ilmastopäästöt sekä uusiutuvien energialähteiden hylkiminen. Haasteisiin nähden Kioton pöytäkirjan allekirjoittaminen olikin vasta kevyttä alkulämmittelyä. Seuraavaksi tuoreen pääministerin on käärittävä hihansa ja rydyttävä tositoimiin.

Nähtäväksi jää, miten Australian uudet tuulet näkyvät sen kannanotoissa täällä Balilla. Ryhtyykö se ehkä painostamaan entistä rikoskumppaniaan mukaan Kioton pöytäkirjan jatkosopimukseen?

Kaisa Kosonen

Share on Facebook

Nyt se sitten koittaa. Balin ilmastokokous, jota on toisaalta odotettu ja toisaalta pelätty. Odotukset ovat korkealla ja panokset kovat.

Näen jo verkkokalvoillani tutuksi tulleet hahmot. Sen sitkeän ja leveästi hymyilevän intialaisneuvottelijan, joka vetää viiksensä ylös turbaanin sisään, eikä osoita yön pikkutunneillakaan väsymyksen merkkejä. Sen Saudi-Arabian heebon, jolla on uneliaat silmät ja pikkutakissa läppä. Se tulee rutisemaan taas öljyntuottajamaiden tarpeesta saada taloudellista kompensaatiota, jos öljyn kysyntä ilmastosopimuksen seurauksena laskee. Portugalin ja Euroopan unionin puolesta neuvotteleva Arthur lienee tehnyt etukäteen mittavia kärsivällisyysharjoituksia säilyttääkseen brittiläisen diplomatiansa kuumimpienkin tunnelmien keskellä.

Ja sitten on ne yli 10 000 muuta kokoustajaa, jotka vipeltävät paperipinojensa kanssa kokouskeskuksen sokkeloissa. Aistin jo tutun ahdistuksen, minkä loputtomat puheet ja tuskaisen pienet edistysaskeleet aiheuttavat.

Vaan tällä kertaa asioissa täytyy olla aivan uusi vire. Tämä ei ole vain yksi sirkus muiden joukossa, vaikka kyseessä onkin jo 13. YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous. Tämä on SE kokous, jonka on jäätävä historiaan uuden, käänteentekevän
ilmastosopimuksen puitteiden luomisesta. Balilla aloitetaan kahden vuoden neuvottelu-urakka, jonka on määrä johtaa Kioton pöytäkirjan jatkosopimuksen solmimiseen Kööpenhaminassa vuonna 2009.

Odotukset tulevan sopimuksen suhteen ovat polleat. Sen on käännettävä maailman päästöt kasvu-uraltaan jyrkkään laskuun viimeistään vuonna 2015, jotta vakavia seurauksia, kuten mannerjäiden sulamista, Amatsonin sademetsien tuhoutumista ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä voitaisiin estää.

Sopimuksen on mullistettava maailmantalous, joka tänä päivänä pyörii fossiilisten polttoaineiden varassa. Maailman 12 suurimmasta yrityksestä 11 on öljy- ja autoalan yrityksiä. Hallitusten olisi nyt löydettävä selkärankansa ja luotava sopimus, joka pakottaa nämä jätit etsimään muita myyntivaltteja.

Lisäksi sopimuksen on synnytettävä vuolaita rahavirtoja rikkaista teollisuusmaista köyhiin kehitysmaihin. Pelkästään jo aiheutettuihin seurauksiin sopeutuminen tulee vaatimaan vähintään 50 miljardia dollaria vuositasolla, minkä päälle räpsähtää vielä teknologiarahoituksen tarve.

Siinä sivussa pitäisi myös pysäyttää trooppisten metsien hävittäminen, ja löytää keinot puhtaan teknologian käyttöönoton vauhdittamiseksi.

Jep jep. Kovat ovat odotukset, mutta niin ovat uhkakuvatkin. Ihmiskunnalla on vaivaiset seitsemän vuotta aikaa kääntää päästöt laskuun. Nämä neuvottelut – seuraavat kaksi vuotta – ovat viimeinen mahdollisuutemme löytää siihen keinot.

Lue IPCC:n tuorein raportti, jos epäilet, että liioittelen.

Vaan nyt ei ole synkistelyn aika! Nyt tehdään historiaa. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on jauhettu kansainvälisen politiikan areenoilla jo 20 vuotta – itsekin olen kuunnellut jaarittelua jo seitsemän vuotta – mutta koskaan aiemmin ei poliittinen paine ratkaisevien päätösten tekemiseksi ole ollut niin suuri, kuin nyt. Greenpeace tulee vahtimaan hallitusten toimia paikan päällä erittäin tarkasti, ja erittäin kriittisesti, jotta paine tuntuisi myös kokoussaleissa.

Kaikki ratkaisun avaimet ovat käsissämme. Teknologiaa on, ja rahaa on. Nyt testataan poliittinen tahto.

Pyrin raportoimaan Balilta tämän blogin kautta. Lähettäkää kysymyksiä, jos on jotain epäselvää vaikkapa blogin kommenttiosiossa. Koitan vastata parhaani mukaan, aikataulun salliessa.

Pysykää linjoilla!

Kaisa Kosonen

Share on Facebook